Tänään en jaksa olla se suurisydäminen äiti, joka venyy ja paukkuu siihen suuntaan, mihin kukin perheenjäsen juuri sillä hetkellä haluaa ja siirtää omat tekemisensä jonossa viimeiseksi. En jaksa olla aina auttamaan valmis äiti Teresa, jonka koko elämä perustuu muiden auttamiselle ja huomioimiselle ennen itseä. Tänään en jaksa hymyillä edes omalle peilikuvalleni, en jaksa tsempata, en asennoitua positiivisesti. En jaksa suvaita ja ymmärtää lapseni vammaisuutta, enkä kuunnella esikoisen tauotonta höpötystä asioista, jotka eivät kiinnosta tippaakaan. En jaksa olla vaimo, en kiltti ja kunnollinen nainen, en kympin tyttö eturivin pulpetissa. En jaksa kantaa tätä kaikkea surua, pettymystä ja pelkoa, en velvollisuuksiani ja vastuutani omasta ja lasteni elämästä.
Tänään haluan olla taas viisivuotias. Haluan kiukutella itsekkäästi, murjottaa kun elämä ei soi pillini mukaan. Haluan paiskoa ovia, viskoa kenkiä ja sanoa rumasti päin naamaa!
Ja sitten kun teen sen, tunnen oloni niin käsittämättömän typeräksi...
Välillä sitä tekee mieli itkeä, huutaa ja polkea jalkaa ja sanoa toisille jotain sellaista, mitä ei osannut vielä 5-vuotiaana sanoa. Inhmillistä. Välillä menee kuppi nurin ja sen lasinsa näkee lähes tyhjänä.
VastaaPoistaEi muuta kuin mielettömästi voimia sinne arjen keskelle.
Nina
Kiitos voimista! Valo on valvottanut öisin ja se alkaa näkyä pienoisena epätoivona... Mutta kyllä tämä vielä tästä, ei voi kuin uskoa parempaan huomiseen.
PoistaEi ole pakko! Minäkin tsemppaan sinua täältä! Jokaiselle meistä tulee tuollaisia hetkiä ja se on sallittua!
VastaaPoistaToivottavasti tänään jo edes hiukan aurinko pilkistää...
Voimahalaus!
Ikävä kyllä tänään on aika samat fiilikset, mutta kuten jo ylle kirjoitin, tässä vaiheessa iltaa voi aina alkaa uskoa parempaan huomiseen. :)
PoistaKiitos voimahalista, onneksi omat voimat ei kulu, vaikka niitä lähettelee. Sinä nimittäin tarvitset sellaisen myös!
Heips... just nyt kyyneleet silmissä luin tän viimeisimmän. Aivan samat mietteet täällä. Kesä mennykin oman mielen kannalta hienosti, kunnes tänään otettiin taas luulot paremmasta pois. Miten täältä suosta pääsee ylös, joko suunta sulla löytynyt?
VastaaPoistaOon lukenu juttujasi mielenkiinnolla keväästä saakka säännöllisesti, kiitos rehellisyydestä!
No suosta pääsee tietenkin ylös omista hiuksista vetämällä. Samalla naamakin venyy sopivasti hymyasentoon. ;) Ei vaineskaan, on hyviä päiviä ja huonoja päiviä ja joskus ne venyy hyviksi viikoiksi ja huonoiksi viikoiksi. Yritän joka ilta nollata tilanteen ja nousta seuraavana aamuna uuteen päivään puhtain mielin. Ei se aina ihan helppoa ole, kuten varmaan tiedätkin. Tänään, juuri nyt, tuntuu siltä, että on parempi päivä.
PoistaKiitos itsellesi, kun käyt lukemassa!