lauantai 7. joulukuuta 2013

Valo 3-vuotta

Olen päiväkausia miettinyt, mitä haluaisin kirjoittaa kolmevuotiaan Valon kunniaksi. Kolme vuotta. Iso luku jo ja silti niin vähän. 

Kolme vuotta sitten satoi lunta, paljon lunta. Mies pyöräili kesken työpäivän Naistenklinikalle todistamaan syntymän ihmettä, eikä yksikään taksi suostunut illalla viemään häntä pyörineen kotiin, vaan hän joutui pyöräilemään lumituiskussa ja pää pyörällä koko kotimatkan. Minun mieleeni on piirtynyt sairaalahuoneen ikkuna, joka hohti yötäpäivää sellaista vaalenpunaiseen ja oranssiin taittuvaa valoa lumen tuprutessa tasaisesti taivaalta. Ikkunalaudalla oli koristeena se perinteinen joulukynttelikkö, jossa kynttilöiden liekkinä ovat pienet, suipot lamput. Sylissäni tuhisi pieni, vastasyntynyt poika, joka heti ensimmäisenä elinpäivänään päätti, että äidin syli on ainut hyväksyttävä nukkumapaikka. Pääsin opettelemaan yhdellä kädellä toimimisen jaloa taitoa (ja kuulkaa, olen tullut kolmessa vuodessa hyvin taitavaksi). Pieni tuhisija, joka syntyi keskellä vuoden pimeintä aikaa, sai itseoikeutetusti nimekseen Valo.
Kun muutaman päivän päästä pääsimme sairaalasta kotiin ja arki alkoi hahmottua, mietin kauhulla, mihin soppaan lusikkani olen pistänytkään. Tätäkö tämä vauva-arki olikin?! Hyvästi rauhalliset illat tv:n ja kirjojen ääressä! Hyvästi yöunet! Elämänsä ensimmäiset kuukaudet Valo heräsi tunnin välein öisin ja vielä useammin päivisin. Kiukkua piisasi. Sukulaiset ja ystävät lohduttivat, kyllä se siitä helpottaa, kun vauva ja kasvaa ja kehittyy. Mutta eihän se mihinkään kehittynyt. Sukulaiset, ystävät ja neuvolantäti lohduttivat, kyllä se siitä kehittyy, on vaan vähän hitaampi kaveri ja syntyikin niin pienenä.

Lumituiskut laantuivat, pakkaset laskivat ja tuli kevät. Ja minä aloin pikkuhiljaa huomata ajautuneeni suon äärelle ja alkaneeni jo upota sen syvyyksiin. Kolmen vuoden aikana on välillä oltu todella syvällä. Varmastikin lähellä uppoamisen rajaa, kaulaa myöten ahdistuksen, huolen ja surun upottamana. Mutta täällä sitä ollaan yhä, hengissä! Vahvana ja voimakkaana. Toivottavasti joka päivä askelen verran parempana ihmisenä. Enää en pelkää niin paljon elämää. Enää en pelkää elää.

Vaikka epätoivon keskellä näyttää, että lapseni ei kehity mihinkään ja että jos jostain ongelmasta tai huolenaiheesta päästäänkin, niin kulman takana jonottaa jo muutama uusi... Silti kolme vuotta on jo tarpeeksi pitkä jatkumo, jotta voin nähdä niissä myös onnea ja onnistumisia, hyviä, ikimuistoisia ja rakkaita hetkiä.
Minulle on ollut vapauttava kokemus huomata, että vaikka motorisesti kehitystä tapahtuu hyvin, hyvin vähän, niin henkinen puoli kasvaa elämän myötä. Tulee kokemuksia ja sitä kautta muodostuu asioita, joista pitää ja joista ei pidä. Elämä saa sisältöä. Vaikka Valo ulkoisesti on edelleen lähestulkoon yhtä avuton ja autettava kuin syntyessään, hän muistuttaa tuota pientä kaksi ja puolikiloista pötkälettä yhtä vähän kuin kuka tahansa kolmevuotias muistuttaa itseään vastasyntyneenä. 

Kolmevuotias Valo on iso poika. Koko olemus huokuu sitä. Viimeisen vuoden aikana Valoon on tullut varmuutta siitä, että hän osaa tehdä itse ja jos hänelle annetaan tilaisuus, hän myös yrittää itse tekemistä. Vaikka uudet asiat ovat näkövammaisille lapsille yleensä aina jänniä, koska niiden hahmottaminen on vaikeampaa ilman näköä, Valo on yleensä valmis kokeilemaan kaikkea. 
Valo on tullut sosiaalisesti rohkeammaksi ja varsinkin muut lapset kiinnostavat häntä paljon. Hän on myös ollut valmis päästämään uusia aikuisia elämäänsä. Koko syksyn jatkuneet vanhempieni vierailut ja Valon hoitamisen opettelu ovat tuoneet isovanhemmat lähemmäksi ja he ovat tulleet Valolle tärkeiksi. Eivätkä muutkaan sukulaisemme ole Valosta enää niin pelottavia, että kannattaisi heti sulkea silmänsä, kun he astuvat ovesta sisään. Päiväkodissa sitä uusia ihmisiä riittääkin, niin lapsia kuin aikuisiakin.
Valo pitää moottoreiden pörinästä. Parhaita ovat ohiajavat moottoripyörät, mutta rekka-autot, bussit ja henkilöautotkin kelpaavat. Bussimatkat ovat Valolle arkipäivää, mutta henkilöautoon (ja varsinkin oman vaarin autoon) pääseminen on juhlahetki. Toisinaan Valo haluaa ulkoillessamme käydä kehä III:sen varrella olevalla ylikulkusillalla kuuntelemassa moottoreiden pauhua.
Myös musiikki on Valolle hyvin rakas asia. Musiikkia kuunnellaan lähes päivittäin. Parasta tällä hetkellä on positiivinen ja rytmikäs musiikki, kuten reggae tai jazz. Valo pitää erityisesti akustisesta kitarasta ja huuliharpusta, joten soittolistalla ovat myös Neil Young, J. Karjalainen ja Dylanin Bob. 
Muuta elämän parhautta Valolle ovat vesi ja ruoka. Suihkussa käyminen on Valosta aina yhtä ihanaa ja ruoka-ajat ovat Valon päivien kohokohdat päivästä toiseen.

Eräs ystäväni sanoi kerran, että Valon elämäntehtävä on opettaa meille kaikille kiitollisuutta. Se on varmasti kauneimpia asioita, joita kukaan on koskaan sanonut Valosta. Ja niin totta.
Syntymäpäivänähän sankari saa kynttilää puhaltaessa toivoa. En tiedä, saavatko synttärisankarien äidit toivoa (todennäköisesti eivät), eikä Valo sattuneesta syystä puhalla kynttilöitäkään. Mutta jos minulla olisi tilaisuus, kuiskaisin ilman vietäväksi toiveen: että saisimme ensi vuonna viettää Valon neljävuotissyntymäpäiviä.

Paljon onnea, rakas, ihana Valo-poikani!

20 kommenttia:

  1. Onnittelut Valolle vielä tätäkin kautta! <3
    Olet kirjoittanut kauniin ja koskettavan tekstin - niin että ihan silmät kostuu...

    Olen iloinen, että olen saanut tutustua Valoon. Hän on sangen hurmaava ja minusta tuntuu, että hänestä huokuu jotain jännää valoa.
    Kiitollisuus on asia, jota itsekin tunnen erityislapsen äitinä.

    Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Valon hymystä sanotaan usein, että se valaisee koko huoneen. :) On siinä jotain aika käsittämättömän herttaista ja viatonta ainakin.

      Poista
  2. Voi kuinka koskettava ja osuva kirjoitus jälleen kerran. Paljon onnea isolle pienelle pojalle <3

    P

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea Valo <3

    Tämä oli niin kauniisti kirjoitettu. Ihanaa että Valo on valmis päästämään uusia aikuisia elämäänsä. :)
    Olette ajatuksissa päivittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi!
      Minulle on ollut suorastaan helpotus, että Valo on valmis luottamaan muihinkin kuin meihin vanhempiin. On ihanaa, että hän voi jäädä hoitoon, eikä minun tarvitse murehtia sitä, kuinka kamalaa hänellä on.

      Poista
  4. Paljon onnea Valo!
    Ihana teksti,paljon onnea ja iloa koko perheelle ja enkeleitä elämäänne lisää.
    T.Maarit

    VastaaPoista
  5. Kirjoitat niin liikuttavasti. Paljon onnea Valolle, kolme vuotta! Ja paljon onnea sinulle äitinä, kolme vuotta on kasvattanut ja muuttanut sinua, tahtomattasi ja onneksesi! Me erityislasten vanhemmat saamme - ja joudumme - elämään niin isojen ja vaikeidenkin asioiden kanssa päivittäin. Suurimmaksi osaksi tuntuu, että tämä lapsen syntymästä alkanut uusi elämä on kuitenkin avannut uudet silmät; arki on täynnä pieniä ihmeitä, suuriakin, suurta iloa ahdistuksen jälkeen. Asiat, jotka ennen vaivasivat, tuntuvat nyt vähäpätöisiltä.

    Iso rutistus Valolle ja sinullekin! Hyvää joulun odotusta koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Et kirjoita itsekään pöllömmin. :) Totta joka sana! Olen tosi kiitollinen siitä, että saan elää Valon kanssa ja hänen kauttaan minulla on mahdollisuus katsoa maailmaa toisenlaisin silmin kuin ennen.
      Hyvää joulunodotusta myös sinulle!

      Poista
  6. Hanne &amp; Juusojoulukuuta 09, 2013

    Lämpimät Onnittelut Valolle ja mukavaa joulun odotusta koko perheelle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne! Lämmintä joulunalusaikaa myös teidän perheelleenne! <3

      Poista
  7. ihana kirjoitus! Onnea Valo, ja Äiti! : Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Tänä vuonna sankari oli selkeästi kaikkein eniten tohkeissaan (ymmärsi jotain) synttärihumusta. :)

      Poista
  8. Sulla on kirjoittamisen lahja hyvä nainen!! Ja vaikka en sinua saati Valoa tunne niin tekstiesi perusteella voin vetää johtopäätoksen, että sinusta on pieni mies saanut kyllä maailman parhaan äidin.
    Sait kyyneleet silmiini ja ihokarvat nousemaan pystyyn. Mahtava kirjoitus omalle lapsellesi.

    Valolle erittäin, erittäin hyvää kolmevuotis syntymäpäivää!
    Ja koko perheelle kaikkea, kaikkea hyvää!

    terv. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Johan tässä alkaa ihan posket punoittamaan.. :)
      Onnittelut menivät perille. :) Kaikkea hyvää myös sinulle ja perheellesi!

      Poista
  9. Myöhästyneet, mutta sitäkin lämpimämmät onnittelut Valolle <3 Kaunis ja koskettava kirjoitus, KIITOS :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nämäkin onnittelut välitetään perille pienelle sankarille. :)

      Poista
  10. Onnea 3-vuotias Valo, onnea Äiti! Kaunis kirjoitus jälleen, kiitos. Kaikkea hyvää ja enkeleitä koko perheelle!

    VastaaPoista