maanantai 2. helmikuuta 2015

Doupeimmat Jumala seivaa




Kun lapseni voi oikein huonosti
viimeinen oljenkorteni on soittaa neurologille.
"Valproaatti on tapissa, mutta lamotrigiininissä on nostovaraa.
Kokeile 10mg, 5 aamulla, 5 illalla."
Lisäisinkö siis lääkettä, joka ei niinä useampana vuotena, 
jona lapseni on sitä syönyt, ole osoittanut 
merkittävää vastetta, äiti miettii.
Tätä(kö) on se länsimainen lääketiede,
jonka käsiin sinäkin elämäsi vaikeimmassa paikassa luotat.


12 kommenttia:

  1. Sitähän se tuntuu olevan, että kun hoidetaan vain oireita niin pitkälti se muodostuu hirmuiseksi lääkearsenaaliksi ja sen vuoksi lääkäritkin kokeilee, että jos jonkun lääkkeen nostosta olisi apua.

    Meilläkin nyt Aaronille jaetaan yhtä lääkettä useammaksi kerraksi menemään päivän aikana. Se jos ei oireisiin auta niin pakko olisi lähteä kokeilemaan uutta epilepsialääkettä valproaatin rinnalle, kun itse valproaatti on jo nostettu yli viitearvojen.

    Toivottavasti Valon vointi paranee! Jaksamisia myös teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan on ymmärrettävää, että hoidetaan vain oiretta, koska syytä ei kuulemma voi hoitaa. Mutta itse aina jään punnitsemaan haittoja ja hyötyjä: milloin lääkkeen sivuvaikutukset (haitat) ovat suuremmat kuin hyödyt ja miten tätä luotettavasti pystyy mittaamaan. Valon vointi kun sahaa aikalailla omaa rataansa... Useimmiten tuntuma on, että lääkkeillä ei ole osaa eikä arpaa Valon epilepsian vaihtelussa. Minä yleensä ilmoitankin aina neurologille, että voidaan nostaa ja kokeilla, mutta jos hyötyä ei x viikkojen aikana tule, niin pudotan annoksen pienempään. Neurologitkin ovat kuitenkin tunnustaneet ja papereihin on kirjattu, että Valon epilepsia on lääkeresistantti ja lääkehoidon tavoitteena onkin lähinnä se, että eoilepsia ei ryöstäytyisi käsistä niin, että se pahentaisi Valon oloa liiaksi.

      Toivottavasti kikkakolmonen (tai nelonen :)) toimii Aaronille ja säästytte uudelta lääkkeeltä.

      Poista
  2. höh.

    mutta paljon valoa ja iloa VALON nimipäivänä! Onnea sankarille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Herkuttelimme päivän kunniaksi mangosorbetilla ja sankarilla oli hymy herkässä. :)

      Poista
  3. Kurjaa. Kaikesta huolimatta valoisaa ja lumista Valon-päivää nimpparisankarille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Aurinko näyttäytyi tänään arasti pilvien lomasta ja nosti hymyn huulille. :)

      Poista
  4. Onnea myös täältäpäin! Tuntuu tosiaan olevan tämä Länsimainen lääkekulttuuri tätä, että hoidetaan vain oireita, eikä pääsyytä, eli melkein voisi runoilla. "Douppeja Jumala seivaa, eikä Enontekiölle heitä heivaa, eli jos tuntuu, että vanhemmat asuvatkin liian lähellä, voisivat Sossutädit kustantaa Toimeentulotukena muuttoautokustannukset puhtaanakäteen sinne Enontekiön Lottovoittopaikkaan, eli Asumispalvelusäätiö Aspan Asumisyksikköön, jossa 35 saunallisessa yksiössä Mondex-vuolukivikiuas, yleisessä tilassa puulämmitteinen leivinuuni, kaikki oleelliset palvelut liiankin lyhyen matkan päässä jne, eikä luottaa Jumalaan ja -Lääkäreihin, jotka antaisivat vain lääkkeitä, jotka lieventäisivät pollanrasitusta, sillä pollanrasitustahan voi helpottaa juttelemalla alunperin Psykiatrisen Sairaanhoitajatyöntekijän kanssa siellä Yksikössä ja välillä tietysti esim. herkkuvalkoviiniä nauttien, kunhan se ruoka, on paistettu siinä leivinuunissa, eli saas nähdä, mitä Sossut tuumaavat muutaman viikon sisään, kun ehkä ovat saaneet papereita luettavakseen, eli ketä sen Jumalan, kannattaa heidän mielestään seivata ja jos edes ketään Enontekiölle heivata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin "hankalahoitoiset ihmiset" on helppo lääkkeillä tainnuttaa vähän hiljaisemmiksi ja unisemmiksi... Toisaalla ajattelen, että lääkärit eivät tahallaan tai ilkeyttään ole niin lääkekeskeisiä, vaan ainoastaan ehkä ajattelemattomia, eivätkä kyseenalaista oppejaan ja toimintatapojaan niin paljoa. Tämä meidän "länsimainen sivistyksemme" kun on niin sisäänrakennettu juttu itse kullakin, että sitä saa aina itseään ja omia mielipiteitäänkin tarkastella kriittisesti suuremmassa konseptissa ja erilaisista näkökulmista käsin.

      Enontekiön tilat kuulostavat kuvaileminasi hienoilta. Toivottavasti myös palveluyksikön työntekijät ja toimintakulttuuri tuovat puitteille lisäarvoa. :)

      Poista
  5. Voimia eteenpäin! Olette usein mielessä ja kun oma elämä tuntuu raskaalta oman erityisen lapsen ja muun rallin kanssa, niin mietin teitä ja taas saan voimaa huomiseen. Ei me vähällä päästä mutta otetaan ilo irti siitä mistä saadaan! Rakkautta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin niin. Ilo irti sieltä mistä saadaan. :) Kuten tämänpäiväisestä auringon pilkahduksesta, joka suorastaan sai sydämeni läikkymään ilosta.

      Poista
  6. Seuraa äidin vaistoasi, näet, mikä on hyväksi lapselle ja mikä ei. Mun lapsella ollut samat lääkkeet, mutta eivät koskaan auttaneet. Vointi parani vasta kun lääkkeet purettiin kokonaan! Kaikki tapaukset tietysti erilaisia, mutta luota itseesi, lääkärit eivät aina pysty auttamaan, vika on juurikin meidän länsimaisessa lääketieteessä, joka ei ota huomioon ihmistä kokonaisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut näistä tapauksista, joissa lääkkeiden purku on käytännössä lopettanut epikohtaukset. Lääkäreiden mielestä tämä ei tietenkään voi olla mahdollista. Lääkäreiden määräysten ja oman lapsen voinnin välissä tasapainoilu on välillä aika uuvuttavaa, siinä on aika yksin tekemässä isoja päätöksiä. Onneksi on puoliso, jonka kanssa asioita punnita.

      Poista