tag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post1665832688625320390..comments2023-07-17T16:36:17.409+03:00Comments on Valon vaiheet: Kuulumissykermä (masisteluvaroitus!)M. M.http://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comBlogger21125tag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-85459311828870202322014-05-31T20:43:06.544+03:002014-05-31T20:43:06.544+03:00En tiedä, onko ikkunanpesu sijaistoimintaa ja anta...En tiedä, onko ikkunanpesu sijaistoimintaa ja antaa hetkeksi vapauden vastuusta vai mitä. Mutta onhan Sinulla mies, joka on Valon isä. Joko sano hänelle, että ikkunat kaipaavat pesua ja hän voisi ne pesaista tai sitten sanot, että tarvitset aikaa ikkunanpesuun ja hän voi ottaa Valo hoiviinsa siksi aikaa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-37323804542373226672014-05-29T11:09:16.447+03:002014-05-29T11:09:16.447+03:00Siinähän se just on, että itsekkäät päätökset on n...Siinähän se just on, että itsekkäät päätökset on niin vaikea tehdä kun tuntuu että ajattelemalla itseään satuttaa kaikkia muita. Voimia!M. M.https://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-30791233616174439512014-05-29T11:05:26.409+03:002014-05-29T11:05:26.409+03:00Kiitos ja voimia myös sinne! Kyllä sitä välillä va...Kiitos ja voimia myös sinne! Kyllä sitä välillä vaan elämässä on niin epätodellinen olo. Että voiko asiat oikeasti olla näin persiilleen.M. M.https://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-41546440004962822452014-05-27T18:56:50.694+03:002014-05-27T18:56:50.694+03:00Heip, lisäys edelliseen: laitoin äsken miehelle ko...Heip, lisäys edelliseen: laitoin äsken miehelle kohteliaan tekstiviestin, jossa kerroin haluni olla yksin ja itkeä ja miettiä asioita, pyysin että voisivatko jäädä yöksi anoppilaan. Vastasi heti: Enpä tiiä, katotaan. Siis voi vee, hyvin ymmärtää ja huomioi tarpeitani. Kerrankim ajttelin itsekkäästi että mikä just nyt tätä paskaoloani helpottaisi, mutta eipä kannattanut......Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-2543518133831622262014-05-27T18:25:10.999+03:002014-05-27T18:25:10.999+03:00Huh huh, kiitos tästä päivityksestä. Tiedän niiiii...Huh huh, kiitos tästä päivityksestä. Tiedän niiiiiin hyvin tunteen, että haluaa pois omasta elämästään. Viikko ollut itsellä ihan kaameeta ahdistus/oksetus/suru -oloa. Meillä erityislapsi valvoo ja huutaa, kevät rankka myös parin muuton ja talokaupanpurun ja miehen peliriippuvuuden vuoksi. Parisuhde ja täydellinen luottamuspula on nyt suurin ongelma. Ja sitten kaikki lastenkin asiat tunyuvat tosi rankoilta, mutta ikkunanpesua en ole edes harkinnut ;-) tänään olen saanut olla monta tuntia yksin kotona, mutta tuntuu kokoajan vain siltä, että toivottavasti eivät kotiudu koko iltana..... plaah, on tää elämä kyllä välillä liian vaikeaa. Voimia sinne!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-78599489253173702372014-05-25T20:09:17.658+03:002014-05-25T20:09:17.658+03:00Kiitos Niina mahdollisuudesta! Uskon kuitenkin, et...Kiitos Niina mahdollisuudesta! Uskon kuitenkin, että tulemme Valon kanssa kahden. Viime aikoina lapset eivät ole edes ahdistaneet niin paljon (ennemmin parisuhde, huokaus). No, uskon, että tämä ratkeaa tästä tavalla tai toisella eteenpäin lähiviikkoina. Asia on ollut tapetilla ihan täällä arkielämässäkin vahvasti. <br />Mutta ihanaa päästä teille lomalla kylään! <3M. M.https://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-70480369448740888262014-05-24T19:01:04.226+03:002014-05-24T19:01:04.226+03:00Halaus! <3 Odotan kyllä kovasti lomaa ja teidän...Halaus! <3 Odotan kyllä kovasti lomaa ja teidän näkemistä! Tosin aloin jo miettiä, että pystyisitkö tulemaan meille yksin? Saisit pienen irtioton! (Toki täällä on yksi erityinen eli ihan kaikkea et pystyisi unohtamaan, mutta voidaan tunkea lapsi ja isäntä siksi aikaa vaikka vaatehuoneeseen - sehän saattaisi heistäkin tuntua vähän ulkomaanmatkalta).<br />Mieti! Vaikka Valonkin kyllä haluaisin kovasti nähdä!<br />Kaikki nuo tunteesi ovat niin tuttuja. Olen vaan tällä hetkellä jotenkin päässyt niistä yli. En tiedä onko aika tehnyt tehtävänsä vai mitä on tapahtunut...<br />Kovasti voimia! <3Niinahttps://www.blogger.com/profile/00160394197264814273noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-88683864299568852932014-05-22T20:42:19.837+03:002014-05-22T20:42:19.837+03:00Suklaa, mmmm... :9 Minä yritän syödä sitä säästeli...Suklaa, mmmm... :9 Minä yritän syödä sitä säästeliäästi, juurikin sen vyötärönseudun vuoksi. :) Mutta myös siksi, että Valon kanssa on pakko pysyä edes jonkinlaisessa kunnossa, muuten ei jaksa eikä pysty.<br /><br />Tavallaan arki menee omalla painollaan ja molemmat lapset tuntuvat kyllä päivittäin ihanilta ja maailman rakkaimmilta asioilta, mutta sitten on myös ne ajatukset/tunteet siitä, että oma elämä ei kertakaikkiaan maistu siltä, miltä haluaisi sen maistuvan. Epäilemättä kyseessä on monen asian summa, alkuvuosi ja kevät ovat olleet raskaita.M. M.https://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-67531707030017037822014-05-22T08:39:42.120+03:002014-05-22T08:39:42.120+03:00Ihanan jänniä kuulumisia Valolla :)
Onkohan siite...Ihanan jänniä kuulumisia Valolla :)<br /><br />Onkohan siitepölyn lisäksi ilmassa jotain surkeuspölyä (vähän Muumien tyrmääjäsienen tapaan), kun tälläkin suunnalla on muutaman päivän ollut matalapainetta mielialassa.<br /><br />Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Kun olis joskus hetkeksi semmoinen pause-nappi omassa elämässä, sais rauhassa sulatella ja jatkaa sitten, kun masistelut on masisteltu. Vai olisiko ne sitten masisteltu ikinä, jos semmoinen mahdollisuus olisi? On tässä se hyvä ainakin, että ei voi jäädä itsekseen öllöttämään, kun lapsoset pitää elämänsyrjässä kiinni vaikka väkisin :)<br /><br />Onneks suklaa auttaa kaikkeen (ja vyötäröltä sitten näkee, kuinka paljon apua on tarvittu :P)<br /><br />AnuAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-57852965627477857532014-05-21T20:38:57.346+03:002014-05-21T20:38:57.346+03:00Parisuhde ei kaiken keskellä todellakaan aina voi ...Parisuhde ei kaiken keskellä todellakaan aina voi hyvin. Molemmilla on niin vaikeita ajatuksia ja tunteita käsiteltävänä, mutta nuo ajatukset ja tunteet eivät aina kohtaa toisiaan kun osapuolten tavat käsitellä asioita ovat erilaiset. Toimiva parisuhde on varmasti iso voimavara.M. M.https://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-20457798947438511362014-05-21T11:51:06.471+03:002014-05-21T11:51:06.471+03:00Varmasti telttailu voisi olla hyvä juttu! Mitä par...Varmasti telttailu voisi olla hyvä juttu! Mitä parisuhteeseen tulee, tuo irtiotto oli selvästi käännekohta myös siinä suhteessa, kun erityisyysdiagnoosi oli selvinnyt oli aika hankalaa aikaa niin sillä saralla kuin muutenkin tietysti. Sen jälkeen parisuhdekin on toiminut huomattavasti paremmin. <br /><br />Mukavaa telttailua sinulle, jos päätät lähteä! :-)<br /><br />TAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-89262178857309535532014-05-20T21:25:19.516+03:002014-05-20T21:25:19.516+03:00Hienoa, että tästäkin ulostulosta löytyy positiivi...Hienoa, että tästäkin ulostulosta löytyy positiivista sanottavaa. :) Kyllä se silti on aika kauhea tunne, että ei kestä omia läheisiään. <br />Ja juu, kyllähän se Valollakin menee niin, että kun pinna loppuu, se loppuu. Huudon loppuminenkin saattaa kestää tovin... 8) No, joka tapauksessa minäkin kallistuin loppujen lopuksi sille puolelle, että tilanne oli aikamoisen jännittävä ja Valo selviytyi siihen nähden hienosti.M. M.https://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-9493796567433527842014-05-20T21:20:53.167+03:002014-05-20T21:20:53.167+03:00Hienoa, etten ole ainut, jolla on jonkinlaisia käy...Hienoa, etten ole ainut, jolla on jonkinlaisia käynnistysongelmia. Tsemppiä arjen pyöritykseen! Jotenkin on vaan mentävä eteenpäin sen uskon voimalla, että tulevaisuudessa on odotettavissa myös helppoa ja rauhallista elämää.M. M.https://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-58637813810598235262014-05-20T21:19:05.235+03:002014-05-20T21:19:05.235+03:00Kiitos kokemuksesi jakamisesta! Ehkäpä minä lähden...Kiitos kokemuksesi jakamisesta! Ehkäpä minä lähden telttailemaan kesälomalla. :D<br />Varmasti on ollut voimaannuttava kokemus päästä ihan eri ympäristöön, vieraiden ihmisten keskelle, vapaana kaikista ennakkoleimoista. Parisuhteenne tuntuu toimivan loistavasti ja todella hienoa, että miehesi mahdollisti sinulle irtioton.M. M.https://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-60155473170856363822014-05-20T21:05:31.264+03:002014-05-20T21:05:31.264+03:00Kiitos lohdullisesta kommentista. On selkeästi oik...Kiitos lohdullisesta kommentista. On selkeästi oikeus olla muutakin kuin äiti, mutta tunnen silti monesti, että Valon tarpeet on vain kertakaikkiaan asetettava edelleni. Tavallaan vaihtoehtoja ei aina edes ole.M. M.https://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-62961658271373695872014-05-20T21:02:46.330+03:002014-05-20T21:02:46.330+03:00Ostin Valolle t-paidan, jossa lukee "if nothi...Ostin Valolle t-paidan, jossa lukee "if nothing goes right, go left", koska mietelauseena se oli aivan mainio. Sitä olen tässä pyöritellyt viime päivät mielessäni ja miettinyt, mikä se minun vasempani sitten olisikaan. Päinvastainen suunta?<br />Ikkunoiden suhteen olen realisti: kesälomalla sitten. :)M. M.https://www.blogger.com/profile/12539487275741022828noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-82165602900692912702014-05-20T19:26:19.481+03:002014-05-20T19:26:19.481+03:00minun mielestäni on aivan mahtavaa, että uskallat ...minun mielestäni on aivan mahtavaa, että uskallat sanoa ääneen sen, että ei tätä rallia meinaa aina todellakaan jaksaa. Ei se tee sinusta pahaa ihmistä. Inhimillisen vain. Kylläpä meillä menee ajatukset ainakin jossain määrin samaa rataa; itse kun toivoin tässä juuri, että talon miesväki lähtisi pariksi viikoksi keskenään mökkeilemään. Että saisin olla rauhassa; ja juu, pestä ikkunat! Ja siivota koko talon lattiasta kattoon oikein huolella. Lohdullista, että en ole ainoa, joka haaveilee siitä, että on aikaa siivota rauhassa. <br /><br />tsemppiä suujumppiin! Kyllähän noilla lapsukaisilla sitä omaa tahtoa riittää. Meillä on ainakin asia tasan niin, että kun riittää, riittää. Siinä ei paljon valmistelut, ja etukäteen selvittelyt asiaa auta. Meillä jos olisi ollut samanlainen tuokio tiedossa, niin olisin pistänyt rahani likoon sen puolesta, että suujumpat lopussa jäävät tekemättä. : Mari Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-35828678828407188212014-05-20T08:19:06.312+03:002014-05-20T08:19:06.312+03:00Veit sanat suustani kirjoituksesi loppuosalla, sam...Veit sanat suustani kirjoituksesi loppuosalla, samaistun niin täysin nuihin tunteisiisi. Samoin kuinbse kirjoitus siitä kolmenkympik kriisistä. Luin aikoinaan/vuosia sitten blogiasi ahkerasti, nyt ollut väliä kun ei vaan sitä aikaa ole juuri mihinkään omaan, edes siihen ikkunan pesuun ;) NiinaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-10426433782020189672014-05-19T23:54:57.736+03:002014-05-19T23:54:57.736+03:00En ole pitkään aikaan kommentoinut, mutta nyt piti...En ole pitkään aikaan kommentoinut, mutta nyt piti tarttua näppikseen, koska kuvasit niin tuttua tunnetta. Kerron oman kokemukseni ja miten asia meillä ratkesi. Tiedän, että se on vaikeaa järjestää ja vaatii sen, että puoliso on mukana leikissä täysillä ja vähän enemmänkin, mutta entä jos pystyisit rutistamaan johonkin väliin sen loman elämästäsi? Minä pystyin, mieheni ja perheeni suosiollisella avustuksella, kun kehitysvammainen nuorimmaiseni oli 2-vuotias ja elämä tuntui synkältä ja oli umpikujafiilis, lapsi ei tuntunut oppivan mitään taitoja ja oli hankala ja vaikea. Minulla oli tunne siitä etten pääse mihinkään pakoon tätä erityislapsen äidin elämää. <br /><br />Olin sitten kaksi viikkoa ulkomailla, osallistuin itseäni hyödyttävälle kurssille. Se vaati mieheltä tietysti paljon venymistä ja hänellä ja lapsilla oli ikävä, minulla tietysti myös. Puhuimme tuona aikana kerran puhelimessa. Olin myös käytännössä netitön, paitsi kurssikeskuksessa kävin Facebookissa. Mutta kyse oli kuitenkin vain kahdesta viikosta. Ja se kaksi viikkoa varmasti muutti meidän koko perheen elämän suunnan. Se oli eräänlainen käännekohta minun ajattelussani. Nautin joka hetkestä, sain uusia ystäviä, olin hetken minä, enkä sen-ja-sen äiti, enkä edes ajatellut terapioita, diagnooseja ym. Ihmettelin, voiko tällaista onnea ollakaan. Kun aika koitti, kotiinpaluu pelotti, koska luulin elämän asettuvan taas samoihin vanhoihin, ikäviin uomiinsa. Niin ei kuitenkaan käynytkään. Olin saanut kokemukseni siitä, että maailmani rajat eivät olleetkaan ne neljä seinää, jotka ympäröivät kotiamme ja meitä. Tiesin siis, että olenhan minä muutakin, olen yhä se minä siellä kaiken päälleni kasaantuneen alla, ja maailma on yhä käytettävissäni ja ihan lähellä, pienen vaivan takana. Tämän oivalluksen jälkeen ei ole ollut tarvettakaan hakeutua pois arjesta, koska ahdistus vähentyi merkittävästi. Siitä kahdesta viikosta saatu hyöty oli niin monin verroin suurempi kuin siihen käytetty vaiva ja rahakaan, että uskallan väittää sen todella olleen meidän perheen pelastus. <br /><br />Minä siis tosiaan lähdin vähän kauemmas, mutta uskoisin, että vähempikin etäisyys riittäisi. Nykyään, kun silloin tällöin joudun (ennen sanoin pääsen) työmatkalle, alan kaivata kotiin jo ensimmäisenä iltana :-)<br /><br />Minulla on siinä mielessä erilainen tilanne kyllä, että Valon vamman aste on vaikeampi kuin minun lapseni. Silti olin aika syvissä vesissä ennen tätä tapahtumaa ja toivoisin, että sinäkin voisit saada vastaavanlaisen kokemuksen, tavalla tai toisella. Hetkellinen pako todellisuudesta muutti minut ja mielentilani kokonaan, parempaan suuntaan. Sen avulla ymmärsin myös aivan eri tavalla omaa ja puolisoni oman ajan kaipuuta, ja pyrimme tekemään tosissamme töitä sen eteen, että kummallakin on mahdollisuus halutessaan hetkeksi "paeta". Usein riittää tieto siitä, että voisi sen tehdä halutessaan. <br /><br />Todella paljon tsemppiä siis toivotan, tilanteesi kuulostaa vaativalta, eikä ole mikään ihme, että "masistelet". Helpompia päiviä teille!<br /><br />TiinaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-31636860192391854852014-05-19T22:58:16.241+03:002014-05-19T22:58:16.241+03:00Osoittaa suurta vahvuutta kirjoittaa ajatukset kau...Osoittaa suurta vahvuutta kirjoittaa ajatukset kaunistelematta, Antaa itsellensä luvan tuntea joskus jotain "väärää" <3 Toivottavsti teillä on mahdollisuus saada apua arkeen. Kukaan meistä ei ole pelkästään Äiti. vaikka se maailman suurin ja rakkain rooli onkin. Vahvuutta onkin antaa itsensä olla välillä myös Minä, Vaimo tai YstäväAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2909885730467681061.post-2511824166877488552014-05-19T21:48:02.288+03:002014-05-19T21:48:02.288+03:00No voi ei. Eiväthän nuo nyt varsinaisesti kovin il...No voi ei. Eiväthän nuo nyt varsinaisesti kovin iloisia mietteitä ole. Sen uskallan kuitenkin sanoa että tuskin sentään olet yhtään sen pahempi ihminen kuin muutkaan. Kun sain ensimmäisen lapseni, joku hoitaja sanoi että äitiys on matka myös oman mielen mustimpiin aukkoihin. Se jäi mieleen vahvasti. Veikkaan kuitenkin että minun ei ole tarvinnut matkata niin pitkälle synkkyyteen kuin sinun. Ajatukset ovat kuitenkin vain ajatuksia ja kaukana teoista. Ja se mitä sinä ajattelet ei satuta muita. Ennenkuin pääsi hajoaa ihan kokonaan sinun on kai pakko siirtää vastuuta Valosta hetkeksi jollekin muulle. Miehellesi, vanhemmillesi tai tilapäishoitopaikalle. Ettei se pää hajoa kokonaan. Voihan olla että tunteesi myös rauhoittuvat kun olet saanut ne sanottua ääneen ja alat pian voida taas paremmin. Jos näin ei tapahdu, sitten sinun täytyy olla vähän itsekäs että jaksat olla se äitikin. Sitä kun ei voi muuttaa. En mitenkään kuvittele voivani neuvoa sinua, mutta tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ja jos millään missään vaiheessa ehdit, pese edes yksi ikkuna. Voisinpa jotenkin lohduttaa ja auttaa. Koeta löytää iloa elämään jälleen. Tai vello vähän aikaa synkkyydessä, kunhan sitten taas pian nostat päätä.Anonymousnoreply@blogger.com