torstai 21. helmikuuta 2013

Säpinää aivokuorella

Valolla on uusi musiikkisuosikki: folk. Akustisen kitaran ja huuliharpun yhdistelmä saa aikaan silmien säihkymistä ja totaalisen keskittynyttä kuuntelemista. Valo innostui musiikista kunnolla noin vuoden iässä, sitä ennen sitä kyllä sieti kuunnella, mutta se ei tuntunut herättävän suuria intohimoja. Aivan pikkuvauvana Valo oli sitä mieltä, että kotona ei kukaan olisi saanut edes puhua, paitsi äiti soinnikkaalla suloäänellään. ;) Sitä mukaa kun ympäristö on alkanut hahmottumaan Valolle paremmin, on poika myös oppinut nauttimaan äänistä. Nykyään jokaiseen meidän päivään kuuluu musiikin kuuntelua ja ensitahdeista lähtien vatkaavat Valon jalat. Parasta on kun äiti ottaa syliin ja tanssitaan yhdessä. Puoli tuntia harppomista ja heilumista Bob Dylanin tai Neil Youngin säestämänä käy myös oikein hyvästä kuntotreenistä äidille!

Ei ole mikään ihme, että musiikki kiinnostaa. Jostain olen napannut muistini syövereihin sellaisen luvun, että 96% aivokuoren toiminnasta perustuu näköhavaintoihin. Kun ei näe, tarvitsee säpinä hankkia muilla keinoin. Kuten vaikka musiikilla. Seuraava askel olisi kai kaivaa vanha akustinen kaapin kätköstä ja virittää se sekä virkistää omaa muistiaan siitä, miten ne soinnut taas menivätkään. En ole mikään akustisen rämpyttämisen virtuoosi, mutta muutama kolmen soinnun hoilotus saattaisi hyvinkin irrota. Ja Valohan voi sitä paitsi opetella rämpyttämistä myös itse.

Valon tapauksessa epätoivottua suhinaakin riittää aivoissa. Epilepsiakohtaustilanne on jatkunut jo viime kesästä asti kohtalaisena, nyt talven myötä kohtausmäärät ovat tosin hieman nousseet. Muutama viikko sitten taivuttelin neurologin puhelinkeskustelun aikana jättämään uudet lääkekokeilut vielä sikseen. Saimme aikaa maaliskuun magneettikuvaukseen asti, sitten tilannetta arvioidaan uudelleen. Itse pipertelen d- ja b-vitamiinien sekä rasvahappojen kanssa tukeakseni mahdollisimman kohtauksetonta ja vähälääkkeistä elämää.

On vaikeaa pähkäillä, kummat tekevät pahempaa: vahvan epilepsialääkkeen sivuvaikutukset vai epilepsiakohtaukset aivoissa. Valohan on päässyt epilepsiansa kanssa suhteellisen helpolla. Suhteellisuus riippuu tietysti katsantokannasta, mutta vaikka Valolla on diagnosoitu vaikeahoitoinen epilepsia, tiedän, että se ei ole lähimainkaan vaikeahoitoisimmasta päästä. Se ei ole täysin lääkeresistantti eivätkä kohtaukset ole vielä ikinä kestäneet niin pitkään, että olisi tarvittu ensiapulääkitystä. Kohtaukset tulevat pääosin yöaikaan, mikä tosin tekee hallaa äidin yöunille, mutta jättää päivän tunnit virkeän touhuamisen ajaksi. Kuitenkin ymmärrän, että jokainen kohtaus itsessään tuhoaa aivoja ja estää uuden oppimista, vaikka päällepäin Valo voisikin hyvin eivätkä kohtaukset väsyttäisi.

En osaa aina ihan luottaa neurologien ammattitaitoon lääkkeiden haittojen arvioinnissa. Välillä tuntuu, että lääkärit elävät kapeassa putkessa, jossa toimitaan näin koska kaikkien muidenkin potilaiden kanssa on aina toimittu näin. Ei löydy mielenkiintoa miettiä, mikä olisi paras ratkaisu juuri tämän kyseisen potilaan kohdalla. Välillä on tullut sellainen tunne, että vaikeavammaisen potilaan oppimis- ja ymmärryskyvyn ylläpitäminen ei ole merkityksellistä neurologeille. Kun kyseessä ei ole lääkäri itse, eikä hänen oma lapsensa, joka lääkkeitä joutuisi popsimaan, niin niiden haittavaikutusten merkitys tunnutaan jotenkin aliarvioitavan.

PS. Tällä viikolla olemme viettäneet koko perhe talvilomaa. On ollut kivaa kun kaikki ovat olleet kotona. Eilen käytiin laskemassa mäkeä - ja voi sitä riemua! Valo viittoi aina alas päästyä "lisää, lisää". Ero kesän puistohetkiin oli valtaisa, Valo oikeasti NAUTTI ulkoilusta ja mäenlaskun vaudista sydämensä kyllyydestä eivätkä uni ja jännitys ottaneet valtaa. Osansa oli varmaan silläkin, että lähdimme ulos vasta neljän jälkeen, kun suurin osa oli jo lähtenyt sisälle syömään. Puisto, jossa laskimme, oli hiljainen ja tyhjä, joten Valon energia ei kulunut muiden ihmisten äänien havainnoimiseen, vaan elämisen riemuun. Ulkoilu valoi minuun uskoa siitä, että kesällä tehdään jo paljon enemmän kuin viime kesänä. Ihanaa, raikasta ilmaa!

14 kommenttia:

  1. Jaan niin tuon tunteesi epin suhteen. Minä en enää edes usko, että jokainen kohtaus tuhoaa aivoista jotain. Jos lapsi ei ole kohtauksen jälkeen unelias vaan täydessä toiminnassa ja kehitys menee eteenpäin, niin miten se muka voi tuhoa tehdä! Toki teidän tapauksessa sitä on vaikea havannoida, jos Valon kohtaukset tulevat yöaikaan.
    Hienoa, että jaksat haastaa neurologia, vaikka sillä saatkin hankalan vanhemman maineen, mutta niin kuin kirjoitit: ei niitä kiinnosta sinun lapsesi kokonaisvaltainen hyvinvointi. Ne hoitavat vaan sitä epilepsiaa. Ja mielestäni olet hyvin oikeilla jäljillä vitamiinien ja rasvahappojen kanssa. Me olemme myös huomanneet, että suolatasapaino ja alhainen hemoglobiini vaikuttavat kohtauksiin. Samoin liian vähäinen nesteen määrä! Toivon todella paljon voimia ja mielenkiinnolla odotan mihin päädytään magneetin jälkeen...

    Ja tuo musiikista nauttiminen on hyvon tuttua! Meillä uppoaa myös oopperat: ollaan koko perhe katsottu/kuunneltu Aida televiosta! Mutta kaikki musiikki herättää tunteita ja joskus jopa surullisia!

    Voimahalauksia! Ja ihanaa talviloman loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan tuohon aivojen tuhoutumiseen (kohtauksen toimesta) haluaisin neuorologilta jonkun kannan. Että kumpi on pahempi, muutama kohtaus lisää per viikko vaiko uuden lääkkeen aloittaminen. Mutta eihän niiltä mitään oikeaa arviota saa, se on sama kun kysyisi terveyskeskuksen ravintoterapeutilta kuinka paljon d-vitamiinia kannattaa syödä. Vastaus olisi valtakunnallisen suosituksen mukainen.

      Valolla juominen on aika heikkoa ja sitä koitetaan kovasti parantaa puheterapeutin kanssa. Nestettä kyllä menee ja sitä tulee ulospäinkin ihan kiitettävästi, mutta uskoisin, että ollaan silti ihan turvallisen ja terveellisen nesteensaannin alarajoilla.
      Valon kohtauksiin liittyy usein väsymys-/nukahtamisongelmakierre. Päiväunet ei meinaa tulla ja ne on ihan lyhyet sitten kun vihdoin on nukahtanut. Silti illalla uni ei meinaa tulla. Ja yöllä tulee kohtaus, joskus useampikin. Näin voi mennä viikko tai ylikin ja sitten Valo saa vihdoin nukahtaa helpommin ja nukkuu syvempään ja pitempiä unia. Kohtaustilanne helpottaa. Mitenköhän tuota kierrettä saisi estetyksi, onko teillä Helmin kanssa mitään kokemusta tän tyyppisestä?

      Juurikin miehelle puhuin, että pitäisi kokeilla Valolle myös klassista. Miksei myös oopperaa. :) Onhan se aika mahtipontista ja kutkuttavaa. :)

      Poista
    2. Tuo nukkumattomuus on todella tuttua myös meille... Helmi ei ole koskaan nukkunut yli tunnin päiväunia, useimmiten nukkui/nukkuu 40 minuuttia, joskus vaan 20. Ja olen huomannut, että mitä paremmin nukkuu päivällä niin sitä paremmin nukkuu myös yöllä!
      Yhteen aikaan Helmi söi melatoniinia ja se EHKÄ auttoi Helmiä nukahtamaan, mutta sitten hän kyllä heräsi kahden ja neljän välillä ja sitten nukahtaminen oli vaikeaa. Minä en nyt muista missä vaiheessa meillä helpotti... Jätettiin joka tapauksessa melatoniini ja ainakin pari vuotta sitten pois ja nykyisin Helmi hetken riehuu illalla sängyssä ja sitten nukahtaa. Välillä nukkuu tosi hyvin ja välillä herää parikin kertaa. Hienointa on kuitenkin, että hän on oppinut nukahtamaan uudelleen itsekseen. (Toki minä herään usein siihen kun hän herää.) Ja olemme ajatelleet, että Helmi herää tarkistamaan, ettei lauma ole jättänyt. Näkövamman vuoksi hän ei voi sitä silmämääräisesti tehdä, niin hän herättää meidät äänellään ja usein nukahtaa siihen, että silitän häntä hetken. (Äiti ei voi olla kovin kaukana, jos käsi yltää silittää... :))
      Eli en osaa sinua kyllä mitenkään auttaa... mutta vahvasti uskon, että aika tekee tehtävänsä (meidän tuttavapiirissä on useampiakin erityislapsia ja kaikilla on samansuuntainen kokemus, että aika auttaa). Toki ehkä pieni vaikutus saattaa olla myös sillä minkälainen päivä on takana. Paljon uusia ja jännittäviä juttuja tulee heti uniin ja vaikeuttaa nukahtamista. Tutut rutiinit sisältävä päivä taas helpottaa, mutta aktiviteetteja tulee olla runsaasti...

      Oletteko muuten kokeilleet antaa nestettä ruiskulla suuhun. Jossain vaiheessa kun Helmi nieli huonommin, niin otimme 20 ml ruiskun ja annoimme nesteet sillä. Kumma kyllä, siitä hänen oli helpompi niellä. Ja nyt meillä on käytössä sellainen läpinäkyvä 1,5 dl muovinen mitta, jonka läpi näkee helposti kun juottaa Helmiä. Näitä mittoja löytää varmaan joka kaupasta ja tämän vinkin saimme toisen erityislapsen vanhemmilta ja se toimii! :)

      Palaan vielä sinun edellisen postauksen aiheisiin. Meille tuli nimittäin tällä viikolla vammaispuolelta postia ja nyt minulla on oikeita termejäkin... :) :)
      Eli vammaispalveluohjaaja tulee tekemään kotikäynnin, missä laaditaan palvelusuunnitelma. Ja tämä suunnitelma päivitetään aina tarpeen tullen. Meillä oli tällainen päivitys tuossa joulukuun lopussa. Palvelusuunnitelmassa käydään läpi kaikki Helmin elämään liittyvä. (Jos haluat voin skannata sinun sähköpostiin-löytänen osoitteen jostain-meidän palvelusuunnitelman, niin tietäisit mitä teille kuuluu. Valitettavan usein kaupunkit yrittävät mennä siitä mistä aita on matalin ja mikä vie vähiten rahaa... Mutta laki on laki! Ja sen kuuluu olla sama kaikille!
      Saatko sinä omaishoidon tukea ja kuuluuhan sinulle omaishoitajan vapaat?

      Mutta palataan näihin. Me vietämme täällä vapaapäivää ja Helmi vaatii osaansa... :)

      Musiikista vielä: Helmi diggaa myös todella kovasti sellaisista afrikkalaisista, oliskohan ne jotain alkuasukasrytmejä! Hän kiljuu ja heiluttaa peppuaan kun makaa selällään... :)

      Poista
  2. Olen huomannut ihan saman, että mitä paremmin päiväunet menee, niin sitä paremmin menee yöunetkin! Jotenkin tuntuu, että jos väsymys menee yli, niin sille on vaikeampi antautua. Mutta niinhän se menee kaikilla, näillä erityislapsilla on vaan useammin niitä päiviä. Olen miettinyt, että epilepsiakin varmaan vaikuttaa unijuttuihin; on vaikea sanoa, johtuuko nukahtamisvaikeudet ja niistä tuleva kohtauskierre siitä, että ulospäin oireeton epileptinen "kohina" voimistuu aivoissa.

    Valolla on nyt puheterapeutilta lainassa sellainen nallepullo, nallenmuotoinen läpinäkyvä pehmeämuovinen pullo, jossa on pilli. Kevyesti painamalla pillistä tulee nestettä eli imeä ei tarvitse. Valo on juonut sillä paljon paremmin kuin aiemmin nokkamukista. Joten varmaankin harjoittelemme nyt sillä ja hommaamme oman, jospa juominen alkaisi onnistumaan paremmin.

    Meillä ei ole mitään kontaktia vammaispalveluohjaajaan tai muuhunkaan. Mitä kautta sellainen kontakti saadaan? Tarvitaanko jotain lähetettä? Pitäiskö itse ottaa yhteyttä?
    Mulla on näiden sivujen yhteyteen perustettu s-posti valon.vaiheet@hotmail.fi. Tämä blogi on perustettu henkilökohtaisen sähköpostiosoitteeni varaan, mutta sitä en halua julkisesti jakaa. Mutta laita siis tohon hotmail-osoitteeseen. Mielenkiinnolla katsoisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, laitoin sinulle postia - tuliko perille?

      Poista
    2. Posti tuli perille. Kiitos paljon! :)

      Poista
  3. Muistaakseni meille vinkattin sopiva kontakti Lastenlinnasta, mutta koska teillä on jo kv-diagnoosi, voitte varmasti ottaa yhteyttä suoraan vammaisten sosiaalityöhön. Työntekijät alueittain on listattu täällä www.hel.fi/Hki/sosv/Fi/vammaistyo/Sosiaalityo

    Kaikki pitää tosiaan vaatia, esim. jos perheessä tehdään vuorotyötä, pitää rautalangasta taivuttaa mitä se tarkoittaa arjessa (esim. Lapsi on laitettava autoon istumaan, kun tekee lumitöitä, sillä sisällä tuhoaa kämpän ja pihalta voi karata)...

    Musiikista puheenollen, eräs suosikki on Piilometsän säveliä, versomus.fi/Julkaisut/piilometsan-savelia/. Meillä menoa ja vilskettä riittää, ja tuota anopin löytämää rauhallista CD:tä on ihana kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SUURKIITOS vinkistä ja linkistä! Jotta asiat saadaan kulkemaan sutjakasti, taidan ottaa suoraan yhteyttä sosiaalityöntekijään. Jos sairaala ei tähän mennessä ole asiasta vinkannut, niin todennäköisesti pääsen helpommalla selvittämällä asian itse. ;) Tarvitsemme kaupungin vammaispuolta muutenkin lähiaikoina tutkimaan meidän kylpyhuonetta, jota täytyy remontoida jotta Valon saa tulevaisuudessakin pestyksi.

      Kiitos myös musiikkivinkistä! Hauskoja kappaleita, pitää laittaa levy tilaukseen. Meillä on ennestäänkin joku kansanmusiikkiperinteeltä lainaava lastenlaululevy ja se on tosi kiva. Me on kuunneltu rauhallisuutta kaipaavina hetkinä Eric Satien (pianisti) musiikkia. Löytyy youtubesta vaikka millä mitalla. Todella kaunista, jopa sielukasta musiikkia. :)

      Poista
    2. Kiitos musavinkistä, tulee tarpeeseen :) jumittava lapsi kuuntelisi varmaan aina samaa musaa, mutta mutsi ei jaksa ;)

      Poista
    3. Tämä onkin hyvä viestiketju kaikkine musavinkkeineen. Täytyy vielä painaa mieleen, minkä tekstin olla kaikki nämä kullanarvoiset vinkit ovat. :)
      Niinhän se on, että ennen kaikkea kaipaa itse vaihtelua musiikkiin. Mä oon näissä jutuissa aika raaka siinä mielessä, että jos en itse jaksa lastenlaulupimputuksia, niin laitan jotain muuta, mikä uppoaa itsellekin. Onneksi Valo on kohtuullisen kaikkiruokainen musiikin suhteen.
      Vielä yksi vinkki. Youtubeen "charlie brown jazz" ja sieltä löytyy kivaa kevyttä jazzia, niitä Jaska Jokunen -animaatioiden sävellyksiä. Sellaista helposti kuunneltavaa.

      Poista
    4. Oi, kiitos lisävinkistä! Mäkin olin ennen aika itsekäs musavalinnan suhteen... Mutta nykyään lapsi sanoo "musiikki pois", jos ei miellytä. Ja aika usein äidille mieluinen musa ei uppoa lapseen ;) no, onneksi työmatkalla saan yhä valita mieleisiä melodioita ;)

      Poista
  4. Täältäkin yks musavinkki: Pikku Papun laulut. Ostin tänään kirjan, joka piti sisällään cd:n. Pikkusälli tykkäsi ja itseäkin rupesi tanssittamaan ja laulattamaan :)
    Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Kirjakaupastako ostit? Meillä kestosuosikkeja on Paukkumaissin levyt, Vauvan vaaka -cd (kirjakaupasta) on myös ollut kiva.

      Poista
    2. Kiitos Nina vinkistä, vaikuttaa tosi kivalta :) adlibris.com:sta näyttäisi löytyvän kohtuuhinnalla.

      Poista