maanantai 6. toukokuuta 2013

Odota hetki

"Oota hetki Valo, äiti käy suihkussa. Äiti yrittää olla tosi nopee." 
"Oota hetki Valo, äiti petaa sängyn. Äiti yrittää olla tosi nopee."
"Oota hetki Valo, äiti avaa verhot. Äiti yrittää olla tosi nopee."
"Oota hetki Valo, äiti laittaa pesukoneen pyörimään. Äiti yrittää olla tosi nopee."
"Oota hetki Valo, äitillä on vielä muutama tiski tiskaamatta. Äiti yrittää olla tosi nopee."
"Oota hetki Valo, äiti syö oman aamupalan. Äiti yrittää olla tosi nopee."
"Oota hetki Valo, äiti ripustaa pyykit. Äiti yrittää olla tosi nopee."
"Oota hetki Valo, äiti imuroi hiekat eteisestä. Äiti yrittää olla tosi nopee."

Ei ole aina helppoa olla oman lapsensa vanki. Entä millaista on olla oman ruumiinsa vanki, kykenemätön toimimaan itsenäisesti? En osaa edes kuvitella. 
Päivä on täynnä tilanteita, joissa Valo joutuu odottamaan, koska on kykenemätön tekemään mitään muutakaan. Valo on varmasti keskimääräistä kaksivuotiasta huomattavasti maltillisempi odottaja, joskin pinnan hidasta mutta varmaa lyhenemistä on ollut havaittavissa. Kukaan ei jaksa kokoajan vaan odottaa, odottaa ja odottaa. Hermostuminen on tervettä.

Kuinka paljon tunnenkaan huonoa omaatuntoa sen johdosta, että Valo joutuu odottamaan niin paljon! Siksi haluan vastapainoksi antaa myös paljon aitoa läsnäoloa. Sellaista, jossa sekä ruumis, että mieli ovat mukana juuri siinä asiassa, jota Valon kanssa olen tekemässä. Se vaatii uskallusta päästää irti, kohdata tilanne juuri sellaisena kuin se on, pysähtyä.

Vaikka se usein ahdistaakin, on silti kunnia-asia olla oman lapsensa kommunikaatiotulkki, oikea käsi, vasen käsi, silmät, sormet, kulkuväline, hygieniaspesialisti, syöttäjä ja tuhat muuta asiaa. Olen hyvin onnellinen siitä, että olen saanut Valon. Yhä useammin minusta on alkanut tuntua, että se on etuoikeus ennemmin kuin taakka.

***
Valo on edelleen sairas. Antibiootti ei ole auttanut lainkaan, vaikka sitä on syöty jo yli 4 päivää. Huomenna meillä on asiaa Lastenlinnaan ja yritän samalla saada lääkärin katsomaan Valoa. Jos ei katso, jäämme päivystykseen odottelemaan. Terveyskeskus ei oikein houkuta. Viimeksi kun siellä sählättiin antibioottiasioiden tiimoilta, niin Valo oli tuloksena viikon Lastenklinikalla suonensisäisessä tiputuksessa.

12 kommenttia:

  1. <3 Niin tuttua! Ja kyllä se on etuoikeus olla erityisen äiti, vaikka välillä raastaakin.

    Paljon paranemisenergiaa lähetän täältä Valolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Energia tarpeen, tänäänkin meni päivä huutoa kuunnellen. Sais helpottaa jo, haluan iloisen lapseni takaisin!

      Poista
  2. Tylsää ettei antibiootti pure (onko Amorion? siitä ainakin huonoja kokemuksia, ei auta ei). Hyvä että pääsette tänään lääkäriin, saatte lääkeasiat kuntoon.

    Erityislapsen vanhempana kaiken saa moninkertaisesti: hyvät hetket, kuten huonotkin, ahdistuksen, surun, onnen tunteet, kiintymyksen.. Maailma jotenkin kaventuu ja pienentyy sen lapsen ympärille, mutta oma elämänkatsomus ja ajatusmaailma on laventunut äärettömästi erityislapsen myötä.

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän on just se pirun Amorion! Pitää seuraavalla kerralla vissiin pyytää jotain muuta heti kättelyssä.

      Miten osasitkaan hienosti kiteyttää tämän koko homman! Todella hyvin kirjoitettu tuo erityislapsen vanhemmuuteen liittyvä asia. Ihan totta, että siinä missä oma elämä supistuu lapsen ympärille, ajatusmaailma laajenee. Aion ehdottomasti lainata sinua jatkossa. :)

      Poista
  3. Tuttua,tuttua.Sisarkin joutui koko ajan odottamaan mutta kun ei ratketakaan voi.Ekan kappaleen viimeinen lause toi hyvän mielen.Olet maailman paras äiti Valolle ja Valo on rakkauden 'arvoinen'. Pyydä katsomaan tarkasti keuhkot siellä linnassa,tod.näköisesti laittavat lähetteellä klinikan päivystykseen kuitenkin.Lämmintä päivän jatkoa!
    T.Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän parhaani äitinä. :) Voi, miten huonoa omaatuntoa tunnen siitäkin, että sisaruskin joutuu niin paljon tosiaan odottamaan ja mukautumaan Valon vammojen aiheuttamiin ongelmiin meidän arjessa. Hän on kyllä saanut todella jakaa huomiota viimeiset kaksi vuotta - esikoisesta vammaisen lapsen isoveljeksi...

      Olisivatpa laittaneetkin lähetteellä eteenpäin! Tulehdus oli levinnyt molempiin korviin, mutta keuhkot olivat siedettävät (kyllähän ne rohisee). Vielä ei kuulemma kannata vaihtaa antibioottia, kun se voi toimia. Huoh, ei se nyt mun mielestä kauhean hyvin toimi jos toinen korva on tulehtunut sen aikana. Ensi viikolla pitää mennä näyttämään korvat uudelleen. Voih, toivon, että tämä tauti alkaisi jo helpottamaan!

      Poista
  4. Heippa! :)

    Miten teidän refluksi muuten voi? Auttoiko se lääke?

    Ihanaa, että hoitoasiat järjestyivät parhain päin - kannatti olla tiukkana ;). Kun Valo sopeutuu niin uskon kaiken sujuvan hyvin. :)

    Aurinkoa, voimaa ja energiaa päiviinne! Ja paranemista pienelle miehelle!

    t: Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä, refluksi voi oikein hyvin! Lääke on ollut todellinen ihme. Ei se totaalisesti ole refluksia lopettanut ja Valo röyhtäilee silloin tällöin, välillä pulautteleekin, mutta isoista oksennuksista on päästy eroon. *kop,kop*

      Päivähoitopaikan saaminen huojensi minua huomattavasti! Oikein aurinkoista kevättä myös sinulle ja perheellesi. :)

      Poista
  5. Voi kurjuus! Jos arki erityislapsen kanssa on haastavaa ja raskasta, niin sairastelu on sitten kaikkea potenssiin kaksi. Vähintään. En tiedä kumpi on pahempaa, se, että lapsi on sairas ja hakuammunnalla yrittää löytää hoitoa hänelle vai se, että itse on hirveässä flunssassa ja yrittää jaksaa hoitaa jumittavaa lasta, vaikka omassa päänupissa humisee ja pöydällä on vino pino nenäliinoja...

    Tämä kevät on mennyt lapsen osalta yllättävän hyvin (vain yksi flunssa), mutta nyt olen itse flunssassa pitkästä aikaa, ja huominen vapaapäivä lähinnä kauhistuttaa ;)

    Todella hieno juttu, että päiväkotikuviot ratkesivat onnellisesti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yhtäaikaa lapsen kanssa sairastaminen vaatii kyllä todella paljon. Oma lepäämistä ei tunneta siinä vaiheessa. Ellei lapsi satu nukkumaan, mutta Valo ei ainakaan ole ollut erityisen unelias nyt sairastaessaan. Ikävä kyllä. Enemmän on vaatinut sylittelyä ja parku pääsee pienimmästäkin ongelmasta.
      Pikaista paranemista sinulle! Toivottavasti mies hoitaa poikaa huomisen. :)

      Poista
  6. hei,

    tuosta lääkkeestä että eikös se ole sitä laatua, jolle jo enemmistö lasten korvatulehdusta aiheuttavista bakteereista on vastustuskykyisiä...? Meilläkään tuo ei oikein koskaan toiminut kovin hyvin, ja lapsi tuli sille allergiseksikin sitten jossain vaiheessa, ja nyt kun joudutaan määräämään toista lääkettä (ei amoksisilliinia) niin kuurit toimiikin! Lapsen vatsa on myös sietänyt nämä korvaavat ihan hyvin ellei jopa paremmin kuin Amorioinin ja Amoxinin ja mitä näitä nyt oli.

    Tsemppiä ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta en tiennytkään! Miksiköhän lääkäri määräsi antibiootin, jonka tiedetään olevan heikkotehoinen? Omalla maalaisjärjellä ajateltuna tuollainen antibioottihan pitäisi vetää pois käytöstä kokonaan, jotta bakteeri ei muutu kokoajan vastustuskykyisemmäksi ja vastustyskykyisemmäksi kyseiselle antibiootille. Ehkä ajan saatossa bakteerien vastustuskyky jopa heikkenisi ja antibiootti voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön? Mene ja tiedä, en ole tämän alan ekspertti ja todennäköisesti ajatusrakennelmani on ihan pielessä.. :)

      Poista