keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Päiväkodissa

Maanantaina käytiin Valon kanssa ensimmäisen kerran päiväkodissa harjoittelemassa. Ekaksi kerraksi se sujui hienosti, mutta pitkä tie on vielä tarvottavana. Päivä alkoi aamupiirillä, aluksi Valo istui päiväkotikaverilta lainatussa pandatuolissa, mutta sitten alkoi jännittää niin, että piti päästä äidin syliin. Siinä Valo jaksoi piirin loppuun asti, vaikka selkeästi hänestä oli ihan mielettömän tylsää, kun piti odottaa omaa vuoroa ja jaksaa kuunnella kun muut osallistuivat piirin juttuihin.
Piirin jälkeen lähdimme tutustumaan päiväkodin pihaan, joskin pienen mutkan kautta kun Valo oksensi aamupuurot ja piti pukea uusiksi koko kerrasto ennen ulkovaatteita. Ulkona Valo uskalsi keinua ja kuopsutella hieman hiekkalaatikolla. Silmät Valo piti varmuuden vuoksi kiinni, en tiedä, häikäisikö häntä, vaikka aurinko ei paistanutkaan, vai olivatko kaikki äänet vaan liikaa. Nukkumaan Valo ei silti alkanut ja se oli jo pieni riemuvoitto!
Ulkoilun jälkeen osallistuimme vielä lauluhetkeen, mutta se alkoi selkeästi olla Valolle liikaa. Valoa jännitti, lasten ja aikuisten ääniä tuli joka suunnasta, eikä Valo selkeästikään hahmottanut tilannetta tarpeeksi hyvin nauttiakseen siitä. Valo kuitenkin sinnitteli lauluhetken loppuun saakka ja sen jälkeen odotti palkinto: lounas. Jännittävän ja raskaan aamupäivän päätteeksi se maistui hyvin ja miksei olisi maistunut, olihan meillä mukana omat eväät. Päiväkoti ei tarjoa ruokaa, ennen kuin Valo on virallisesti hoidossa. Mitä huomattavaa säästöä!

Sotasuunnitelma on käydä päiväkodissa alkuun kerran viikossa, sitten useamman kerran viikossa. Virallinen päiväkotipaikka on varattu Valolle alkamaan kolme viikkoa ennen minun töideni alkamista ja silloin Valo alkaa harjoittelemaan päiväkotiin yksin jäämistä. Hui! Ja siihenkin on vielä aikaa kuusi viikkoa.
Joku voi naureskella aikajanan pituudelle ja pitää minua kajahtaneena ja ylisuojelevana. Ehkä olenkin. Itse kyllä ajattelen niin, että Valo ansaitsee pitkän harjoitteluajan, koska hän sen tarvitsee. Kun näköä ei ole, ihmiset ja tilat tulevat tutuiksi paljon, paljon hitaammin. On tärkeää, että minä käyn yhdessä Valon kanssa läpi päiväkodin tilanteita, jotta ne tulevat Valolle ymmärrettäviksi. Olisi liian rankkaa, jos Valon pitäisi alkaa hahmottaa näitä juttuja samaan aikaan kun harjoittelee yksin olemista päiväkodissa. Mielestäni se, että minä olen alussa paljon Valon mukana, palvelee myös päiväkodin henkilökuntaa. Heillä ei ole aikoihin ollut sokeaa lasta ryhmässä ja heilläkin on paljon opettelemista sen suhteen, miten Valon kanssa pitää toimia. Ajattelen, että näyttämällä esimerkkiä, joitain toimintamalleja ehkä tarttuu heidänkin käytettäväkseen. Aion myös tehdä päiväkotiin "Valo-manuaalin", siis ohjeita Valon kanssa kommunikointiin ynnä muuhun.

Itsellä päiväkotiryhmästä on edelleen hyvä fiilis. Henkilökunta tuntuu olevan motivoitunutta tekemään työtänsä, enkä ole kohdannut ylimielistä asennetta, jossa he kuvittelisivat tietävänsä Valon asiat minua paremmin. Uskon, että yhteistyö tulee onnistumaan hyvin.

Täällä kotosalla koko perheeseen on iskenyt flunssarintama. Esikoinen aloitti viikonloppuna ja pääsi vasta tänään keskiviikkona kouluun. Valo on yskäinen, rohainen ja tukkoinen. Eilen iltapäivällä nousi kuumetta, mutta tänään sitä ei ollut yhtään. Saa nähdä, mihin suuntaan tauti päättää edetä. Mieskin tuli tänään töistä aikaisin kotiin ja katosi pimeään makuuhuoneeseen. Omaa oloa en jaksa spekuloida - äidithän eivät sairasta. ;)

6 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea teidän päiväkotiin tutustumisestanne! :) Oikein mukavia tutustumishetkiä jatkossakin. Ja ei tuo minusta tunnu yhtään pitkältä tutustumisajalta Valon tapauksessa, varsinkin kun perustelit sen noin.
    Mukavaa loppuviikoa

    Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On varmasti kaikkien etu, että pahimmat kiukut ja pelotukset on hoidettu pois päiväjärjestyksestä siinä vaiheessa kun minun työni alkavat. Tai enhän minä sitä tiedä, voi olla, että Valon sopeutumisessa menee piiiiiiitkä aika. Mutta luulen, että pehmeä lasku päiväkotielämään kuitenkin tasoittaa tietä paljon.
      Itsestä tuntuu vähän tyhmältä käyttää viimeiset hoitovapaakuukaudet päiväkodissa muhimiseen, mutta tiedän, että se on ainoa oikea tapa Valon kanssa.
      Mukavaa loppuviikkoa teillekin!

      Poista
  2. Minusta on hienoa, että voitte tutustua noinkin pitkän ajan, enkä pidä sitä yhtään liian pitkänä :). Valostakin varmasti mukavampaa juuri noin.
    Pikaisia paranemisia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on hienoa, että pitkä tutustuminen päiväkotiin onnistuu. Sekään ei ole itsestäänselvyys, että henkilökunta näyttää vihreää valoa näin pitkälle tutustumisjaksolle. Onneksi Valon tulevassa ryhmässä ymmärretään, että tälle on tarvetta.

      Tänään Valo on vaikuttanut jo terveemmältä ja ihmettelenkin, päästäänkö tästä taudista eroon näin helposti. En laita vastaan!

      Poista
  3. Päiväkotiin tutustumissuunnitelmasi kuulostaa erittäin hyvältä. Valo on kyllä todella onnekas lapsi, kun hänellä on äiti, joka noin hyvin kuuntelee ja ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Yritän parhaani (ja muuhun en pysty). :)

      Poista