sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Harjoittelua päiväkodissa

Valon päivähoitoharjoittelu on sujunut enemmän kuin hyvin. Kuluneella viikolla Valo on jäänyt yksin päiväkotiin äidin nieleskellessä kyyneleitä ulko-ovella. Valo on jäänyt päikkyyn joka kerta hyvillä mielin ja hoitoaika (aamupäivä) on sujunut hienosti. Lohduton itku on tullut siinä vaiheessa, kun minä olen lounaan jälkeen tullut hakemaan. Valo siis selkeästi tietää, minne luukulle valitukset kannetaan. :)

Olen yrittänyt päästää irti ja hyväksyä sen, etten voi kontrolloida sitä, kuinka hyvin Valon näkövamma osataan ottaa huomioon. Toivon, että ryhmässä jossain vaiheessa ymmärretään, että Valolla on oikeus saada sama informaatio kuin näkevilläkin lapsilla. Ryhmässä viitotaan ja käytetään pcs-kuvia puheen tukena. Jos joku ei viito Valolle kehoviittomia ja käytä muita kommunikointikeinoja, joita hänellä on käytössä, Valo jää pelkän puheen varaan. Kyllä minulle kieltämättä tuli aika epätoivoinen olo, kun toinen ryhmän erityislastentarhanopettajista tokaisi: "Eikös Valo kuitenkin kuule?" siihen, kun minä yritin piipittää, että hän tarvitsisi jotain selkeytystä aamupiiritilanteeseen, kun ei näe esim. lasten istumajärjestystä, eikä siten pysty hahmottamaan, milloin oma vuoro tulee.

Valo on saanut päiväkodista jo ihailijoitakin - ulkoillessa kuulemma muiden ryhmien tytöt haluavat työntää Valon rattaita ja kuskata häntä ympäri pihaa. :) Ihana juttu! Tosin äidin toive tässäkin olisi, että toisinaan joku nostaisi Valon sieltä rattaista ja veisi keinumaan tai hiekkalaatikolle. Mutta... jälleen kerran yritän hyväksyä sen, että en voi vaikuttaa tähän asiaan.

Sekin on vähän ihmetyttänyt, että päiväkotiryhmän työntekijä itse omasta aloitteestaan kertoi, että Valon aloittaessa päivähoidon joku heistä on muutaman ensimmäisen viikon Valon hoitajana, että Valo tuntee alussa olonsa turvalliseksi. Ryhmässä on käytössä kiertävä systeemi, jossa työntekijät vaihtavat hoitamaansa lasta joka päivä. Vaikka aloite tähän erityisjärjestelyyn tuli päiväkodilta, sitä ei ole toteutettu. Olen itse tosi tarkka sen suhteen, että toteutan sen, mitä lupaan, niin työelämässä kuin kotona ja ihmissuhteissakin. Jos epäonnistun, poden moraalimorkkista ja hyvitän asian jotenkin. Mieluummin siis toivoisin, että päiväkodin puolelta ei annettaisi lupauksia, jos niitä ei olla valmiita pitämään.

Kaiken kaikkiaan harjoittelu on kuitenkin ylittänyt odotukset. Olen tosi iloinen, että sain olla Valon kanssa kotona nämä kolme vuotta ja että pystyimme tutustumaan elämään hänen ehdoillaan. Pikkumiehestä, joka karjui ensimmäiset kaksi vuotta aina kun jäi edes mieheni hoitoon, on kypsynyt rohkea poika, joka selviää haastavammistakin sosiaalisista tilanteista. Uskon, että Valo jopa rupeaa jossain vaiheessa nauttimaan päivähoidosta ja uudenlaisista kuvioista sekä lapsista ympärillään. Aika näyttää, miten työssäkäyminen ja päivähoito nivoutuvat arkeemme. Kaksi viikkoa on vielä aikaa harjoitella ja sen jälkeen päästään tositoimiin. :)

4 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että harjoittelu on sujunut hyvin!
    Sinulle nyt vaan voimia ja rohkeutta jättää Valo vieraiden ihmisten seuraan. Toivottavasti tuohon kommunikointiasiaan tulisi vielä selkeämmät menettelytavat ja Valon erityistarve otettaisiin huomioon.
    Eikös teillä ole siellä päiväkodilla jonkin sortin palaveri, jossa on mukana terapeutit? Meillä ainakin on terapeuttien ohjeita kuunneltu ja niitä yritetään myös noudattaa. Tai eihän meillä ole kuin fyssari - ja kaupungin puheterapeutti käy välillä konsultoimassa.
    Aurinkoista kuun vaihdetta, olette ajatuksissa :)

    Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, uskon vakaasti, että pikkuhiljaa Valon kommunikointitavoille löytyy päiväkodista ymmärrystä ja osaamista. Ja olen kyllä tosi pettynyt, jos esim. vuoden päästä ollaan vielä samassa tilanteessa. Onhan tässä paljon opettelua heillekin ja täytyy muistaa, että Valo on ollut päivähoidossa vasta vähän aikaa.

      Vasu-keskustelu me on sovittu pidettäväksi vuodenvaihteen jälkeen, kun Valo on ehtinyt kotiutua päivähoitoon ja työntekijätkin ovat oppineet tuntemaan häntä. Siinä varmasti voimme enemmän ruotia toimintatapoja ja sitä, mitä kaikkea he tekevät ja mitä ehkä toivoisin heidän vielä tekevän.

      Tekin olette minun ajatuksissani! Oikein iso halaus ihanalle J:lle!

      Poista
  2. Mukava kuulla että päiväkotiprojekti on hyvällä alulla. Toivon että tukitoimet saadaan vielä paremmin vastaamaan juuri Valon tarpeisiin, varmasti tottumus tuo tässä lisää ymmärrystä ja näkemystä henkilökunnallekin, siitä kuinka arjen tilanteissa toteutetaan juuri tämän lapsen kanssa erityisen tuen antamista.

    Tavallaan varoituksen sanana kuitenkin, toivottavasti ja varmaankin olen väärässä, koska oma kokemus on aina oma kokemus eikä sitä voi yleistää. Meidän päiväkoti/esikoulu/koulutaipaleella kehitysvammaisen lapsen kanssa, jonka haasteet ovat kommunikaatioissa, vuorovaikutuksessa sekä oman toiminnan ohjauksessa, on tullut selväksi se, että esimerkiksi kuntoutussuunnitelmiin kirjatut tukitoimet ovat tosiaan vain kirjauksia paperilla. Tukitoimet tehdään (ehkä) silloin kun yksikään hoitajista / opettajista / avustajista ei ole sairaana/koulutuksessa/palaverissa tai ryhmässä ei ole sattunut muuta erikoista. Olen muutamissa kohtaa yrittänyt inttää että eikö lapsi ole oikeutettu tähän ja tähän tukitoimeen... no ne kuuluisat resurssit. Räikeimpänä esimerkkinä voisi olla päiväkodin erityisryhmä joka saattoi olla viikkoja "suljettuna" siis yhdistettiin tavalliseen ryhmään henkilökuntapulan takia.

    Eli jos pitäisi jotain neuvoa niin neuvoisin kuitenkin (silläkin uhalla että vaikuttaa siltä kuuluisalta hankalalta vanhemmalta) heti tarttumaan asiaan jos jokin lapsen hoidossa tärkeä seikka jää liian vähälle huomiolle tai varsinkin silloin kun sovituista toimenpiteistä tingitään kiireeseen tai muihin lapsesta riippumattomiin syihin vedoten. Kun palaute tulee heti pienestäkin "puutteesta" on siinä se hyvä puoli että sen voi antaa kevyemmin ja rakentavammin, kuin silloin, kun on jo paljon "pielessä". Toivottavasti osasin ilmaista itseni nyt ymmärrettävästi... Kaikkea hyvää teidän joulunodotukseen, toivotaan että pysytte terveinä ja saat nauttia omasta töihinpaluusta ja uudesta arjesta : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos kommentista! Vähän me olemme jo päiväkodin kanssa näitä asioita läpikäyneet ja juuri nyt minulla on sellainen tunne, että haluaisin vielä vähän lisääkin jutella. Ehkä nimenomaan juuri siksi, että pääsisin perustelemaan omien tunteitteni ja havaintojeni pohjalta sitä, miksi koen Valon kommunikaatioasiat niin tärkeiksi ja pelkään niiden puolesta niin paljon.

      Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen, että tukitoimet ovat hienoja paperilla, mutta käytännössä monesti hankala toteuttaa tai laiskasti toteutettuja. Resurrsien puutteellehan työntekijät voivat valitettavan vähän. Silti ajattelen, että äitinä en voi liikaa lähteä ymmärtämään resurssipulaa, vaan nimenomaan vaatia aina lapselleni kuuluvaa kuntoutusta. Muutoinhan kukaan ei ikinä lisääkään niitä resursseja, jos vanhemmat eivät ota asioita (välillä tiukemminkin) esille.

      Poista