perjantai 27. joulukuuta 2013

Lukuhetkiä

Viime aikoina Valo on valinnut useasti tekemiseksi kirjojen lukemista leluilla leikkimisen sijaan. Luen Valolle tavallisia lasten kuvakirjoja sosiaalishaptisesti kuvittamalla (keholle piirtäen), mutta kuulumme myös näkövammaisten kirjasto Celiaan ja saamme sieltä lainaksi koskettelukirjoja.

Viimeisimmässä lainauspaketissa oli mukana koskettelukirja nimeltä "Yksinäinen Mirri" ja se kertoo kissasta, joka etsii itselleen kavereita, mutta kukaan ei halua leikkiä sen kanssa. Valo on täysin hullaantunut kirjaan. Kirjan kissa on pieni, virkattu kissapehmo, joka on kiinnitetty kuminauhalla ensimmäiselle sivulle ja sitä voi liikutella tarinan läpi tapaamaan erilaisia kaverikandidaatteja. 

Kun avaamme kirjan, Valo alkaa heti etsimään kissaa ensimmäiseltä sivulta, ottaa sen käteensä ja alkaa liikuttaa sivua pitkin. Yhdessä käännämme sivuja ja luen Valolle tarinaa eteenpäin hänen liikuttaessaan kissaa toisella kädellä ja tunnustellessa sivuja toisella kädellä.

Jokainen lukuhetki on aivan yhtä mahtava kokemus. Ilo, ymmärrys ja keskittyminen paistavat Valon kasvoilta ja minä, ylpeä äiti-ihminen, näen touhussa jonkinlaisia symbolileikin alkeita jopa. :) Kun Valon ongelmat alkoivat selvitä, yksi iso surunaihe oli minulle se, että en pääsisi jakamaan Valon kanssa satujen maailmaa. Niinpä kirjojen ja niiden tarinoiden jakamisen onnistuminen tuntuu erityisen tärkeältä asialta. Nuo lukuhetket ovat minun elämäni tärkeitä hetkiä, niitä, jotka voivat näyttää pieniltä, mutta merkitä kokijalleen jotain niin paljon suurempaa.

8 kommenttia:

  1. Hienoa,lukeminen on ihanaa,saa maalata omaa sielun maisemaa.
    Hienoja sylintäyteisiä yhteisiä hetkiä.
    Olen itse himolukija,niin paljon kuin kahden lapsen ja koiruuden kanssa vain aikaa sille taion.
    Hyvää alkavaa uutta vuotta teille kaikille!
    T.Maarit

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maarit! Oikein hyvää uutta vuotta myös sinulle!
    Minulle ja esikoiselle lukeminen on ollut ihan alusta asti tosi tärkeä juttu. Luen hänelle edelleen, kirjat ovat vaan vaihtuneet Harry Pottereiksi ja Taru Sormusten Herraksi. :) Tuntuu, että sadut ovat itsellekin terapoivia. Muistan jonkun psykologin joskus sanoneenkin, että myös aikuisten pitäisi lukea satuja. Mahdollisuus lukea Valolle on jotenkin niin ihana lahja elämältä. Moni niistä haaveista, joita oli Valon syntyessä, on jäänyt toteutumatta, mutta tämä on toteutunut ja osaan arvostaa sitä paljon.

    VastaaPoista
  3. Teknisten ongelmien vuoksi kommentointi on jäänyt, vaikka säännöllisesti luenkin kuulumisenne! Mukavaa, että ansiotyöarki on lähtenyt suht jouheasti käyntiin :)

    Tätä lukemiseen liittyvää postaustasi oli pakko päästä kommentoimaan, sillä se on asioita joiden osalta tuntuu, että sydämeni särkyy yhä uudelleen :( Lukuhetket oman lapsen kanssa loppuivat noin kolmen ikävuoden kohdalla, kun keskittymiskyky yksinkertaisesti loppui. Pari kertaa olen päässyt lukemaan tuttavaperheiden lapsille, ja se tunne, kun pienet seuraavat herkeämättä sadun etenemistä on kyllä huikea!

    Joulu meni jo, hyvää vuoden vaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggerissako niitä teknisiä ongelmia on? Onpa kökköä!

      Tosi harmi, että teillä lukuhetket eivät ole onnistuneet. :( Pystyn hyvin samaistumaan fiiliksiisi, kun itsekin olin asennoitunut jo siihen, että en pääse koskaan satuja Valolle lukemaan. Ehkäpä se keskittymiskyky sieltä vielä joskus löytyy... Toivoa ei saa menettää, sen voi laittaa vaikka sinne vakan alle talteen. ;)

      Hyvää vuodenvaihdetta myös sinulle!

      Poista
  4. tämä on yksi parhaista blogeista, mitä olen seurannut ;) Kiitos, että jaat kanssamme valon vaiheita <3

    VastaaPoista
  5. ..olipa ihana kirjoitus ..ihanalla herkkyydellä ja arvostuksella kirjoitat lapsestasi ..saako kysyä, että onko Valo älyllisesti ihan siis ikätasolla? ..että onko haasteet siis lähinnä fysiikassa ym .. ..? ..ei tarvi vastata ellet halua ..olen vaan jäänyt ajattelemaan, ku valo kirjoittamasi perusteella vaikuttaa niin fiksulta pojalta ..toisaalta ei se joku "olemus" tms ..se ihmise ydin ..kyllä se ilmenee ihan heilläki, joilla ns palikkaälykkyyttä ei olisi ..
    ja sitä lahjakkuuttaki kun on niin hirveän useata eri laatua ..kaikkea hyvää terv. Laura K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Valon älykkyyttähän on hirveän vaikea mitata. Valolla on kehitysvammadiagnoosi, joka on Lastenlinnassa annettu neuropsykologisten tutkimusten jälkeen. Joskin nuo tutkimukset olivat mielestäni aika hataralla tieteellisellä pohjalla. Virallisen (neuropsykologin ja neurologien) kannan mukaan Valon älykkyys on alle puolivuotiaan vauvan tasolla. Tämä kanta perustuu Valon motoriseen kehitykseen. Neurologit ovat keksineet, että jos motorinen taso on heikko, älyllisenkin täytyy olla. Itse olen eri mieltä, mielestäni Valo on huomattavasti puolivuotiaan tasoa älykkäämpi, mutta sokeus ja vaikea, laaja-alainen liikuntavamma vaikeuttavat kokemusten hankkimista ja sitä kautta käsitysten hahmottumista.
      Sinänsä kehitysvammaisuudella ei ole minulle mitään merkitystä, eikä virallisella käsityksellä siitä, millainen Valon älykkyyden taso on. Toivon, että jokainen Valon kohtaava ihminen voisi kohdata hänet yksilönä, ilman diagnoosien tuomaa ennakkokäsitystä. Kehitysvammadiagnoosi myös oikeuttaa moniin palveluihin, joita emme ilman sitä saisi.
      Olen samaa mieltä kanssasi, että älykkyyttä on monenlaista. Sitä on vaikea mitata ja toisinaan tuntuu, että se helposti unohtuu kehitysvammaisista puhuttaessa. Minunkin mielestäni Valo on todella fiksu poika. :)

      Poista