maanantai 12. lokakuuta 2015

Suulakilevy

Useampaan kertaan olen täällä maininnut projektista nimeltä suulakilevy. Se on ohut, yksilöllisesti muotoiltu kitalakeen asennettava levy, jonka on tarkoitus mm. herättää kieltä liikenteeseen ja näin ollen vahvistamaan ja aktivoimaan suun lihaksistoa. Jokainenhan tietää, että jos suussa on vaikkapa haava, niin kieli kovin mielellään hakeutuu sitä tutkimaan - siinä suulakilevyn idea kaikessa lyhykäisyydessään.


tämä kuolalammikko löytyi lattialta kun Valo oli istunut tuolissaan 30 minuuttia lelulla leikkien


Valon suun motoriikan tilanne on ollut alenemaan päin jo pidemmän aikaa, aktiivisesta ja lähes päivittäisestä suujumpasta huolimatta. Isoin käytännön ongelma on ehkäpä kuolaamisen määrä. Isosta ihmisestä lähtee aika paljon enemmän kuolaa kuin pienestä vauvasta, voin kertoa... Lisäksi toivoimme suulakilevystä apua hampaiden alituiseen narskutteluun (joka ei tietenkään tee hyvää hampaille, mutta on oikeasti myös hermoja raastavan raivostuttavaa). Kauaskantoisempia, terveyteen liittyviä tavotteita on tietenkin suun alueen lihaksiston kehittyminen niin, että suun lepoasento olisi kiinni. Aukinainen lepoasento aiheuttaa leuan väärää kasvua, virheasentoja ja loppupeleissä järkyttävää kipua. Syömisen helpottuminen vahvemman lihaksiston avulla ei ehkä sekään olisi pahitteeksi.

Kun Valon puheterapeutti otti suulakilevyn puheeksi, kiinnostuin heti. Sellainen pitää tilata Saksasta, joten alkukesästä laitoimme tilauksen vetämään. Tilausta varten ylähampaista ja suulaesta piti ottaa muotti, josta tehtiin kipsivalu Saksaan lähetettäväksi. Lisäksi piti täyttää seikkaperäinen saksankielinen kyselykaavake. Ilman puheterapeuttimme saksan taitoja emme olisi edenneet puusta pitkälle, lisäksi tilauksen vastaanottaja oli avulias ja vastasi lukuisiin tarkentaviin kysymyksiin.


suulakilevy


Suulakilevy kotiutui joskus elo-syyskuun taitteessa. Mukana tulivat seikkaperäiset hoito- ja käyttöohjeet. Ohjeistus on 4x40 minuuttia per päivä plus öisin. En ole kuitenkaan kokenut täysin turvalliseksi laittaa mitään esinettä yön ajaksi lapseni suuhun, joten olemme korvanneet tämän päiväuniajalla.
Valo pitää levyä mielellään. Se ei tunnu haittaavan elämää. Levy pysyy kiinni napakasti (jopa oksentaessa, on tullut tämäkin testattua) ja on helppo sujauttaa suuhun. 
Vaan onko siitä ollut merkittävää hyötyä? Nojaa. Kuolaaminen vähenee puoleen kun levy on suussa. Suun lepoasento on silti aukinainen myös levyä käytettäessä (ehkäpä tässä onkin ongelman ydin: kieli ei etsiydy mihinkään eikä jumppaa mitään silloin kun suu on auki). Merkittävää muutosta suun alueessa ei myöskään ole nähtävillä silloin kun levy ei ole suussa. 


levy Valon suussa + suun tyypillinen lepoasento


Kokemus on opettanut, että Valon kanssa muutokset ovat pieniä ja tapahtuvat hitaasti. En kasannut hirveästi odotuksia tällekään kuntoutusvälineelle, vaikka olinkin kuullut, että siitä voisi olla iso apu. Kokemus on opettanut senkin, että Valon kanssa mihinkään ei tunnu ikivän löytyvän mitään sen suurempia ratkaisuja. En osaa siis olla kamalan pettynyt, onneksi. Olen silti iloinen, että tämä tuli kokeiltua. Koska jos siitä olisi ollut isoa hyötyä - tai kuka tietää, voihan se pitkällä aikajänteellä vielä jotain auttaakin - se olisi ollut tosi iso ja tärkeä juttu.

2 kommenttia:

  1. No voi harmi! Olisikohan kinesioteipistä apua suun lepoasennon korjaamiseen?
    Ymmärrän hyvin, että omat odotukset ovat KAIKEN suhteen vähäiset. Pessimisti ei pety, ja kun vuosien varrella on kokeiltu ja hankittu vaikka mitä turhaksi osoittautunutta, niin ei jaksa aina innostua uusista ideoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kinesioteippaustakin on kokeiltu monenmoista, ;) On osasta hieman apua, mutta mistään ei paljoa, se tuntuu olevan tyypillistä kun kyseessä on Valo, oli puhe sitten epilääkityksestä tai suunnilleen mistä vaan. Kai siihen on aika tottunutkin jo, eikä siksi osaa odottaakaan sen kummempia. Onko se sitten pessimismiä vai realismia, se liittyy varmaan siihen, kuinka optimistisesti elämäänsä katsoo... :D

      Poista