sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ajatuksia vol 143

Takana jälleen elettyä elämää yksi viikko enemmän. Monenlaisia ajatuksia edelleen päässä, mutta ne alkavat jo löytää suunnan. Elämässä täytyy kuitenkin tehdä jotain aika perusteellista, koska näinkään en jaksa. Tuntuu hyvältä myöntää ja tunnustaa se, että on niin loppu. Vasta asian tiedostamisen jälkeen sille voi tehdä jotain. Luulisin. On tärkeää uskaltaa ajatella elämässä suuria asioita, niitä vaikeitakin. Jos on tosi onneton, sille täytyy tehdä jotain. Ihan itse.

Tänään kävimme Helsingin Kaisaniemessä Maailma Kylässä -festareilla. Äiti pääsi tanssimaan (ja nolaamaan esikoisen). :) Parasta musaa soittivat senegalilaiset baye fall:it teltassaan. Aikalailla täydellistä musiikkia. Kertakaikkiaan. <3 Valokin jaksoi hereillä melkein koko reissun ja nautti musiikista. Se on aikamoinen saavutus, sillä äänimaailma oli aika kaoottinen.

Helle on saanut Valon veteläksi. Ruoka ja juoma eivät oikein maistu ja lihastonus on olematon. Valo on kuin hiekkasäkki enimmäkseen. Mutta toisaalta Valo on tuntunut nauttivan lämmöstä ja on ollut iloisella ja positiivisella mielellä. Lämpö kelpaa minullekin, tällaista saisi olla aina.

6 kommenttia:

  1. Sisäiseen viisauteen ei pääse helposti käsiksi. Eräällä tavalla tiedät ongelmiisi ratkaisun, mutta et vaan tiedä sitä. Siis mitä? Monimutkaista. Senpä takia matka on helppo jättää kesken. Hienoa, että olet saanut oivalluksia ja ajatuksillesi suunnan.

    Maailman kylä -päivä kuulosti hyvältä ja rentouttavalta. Musiikilla on valtava voima! Aurinkoa päiviinne! - Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Vaikeatkin ajat pitää vaan elää yli ja yrittää tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut kussakin käänteessä.
      Aurinkoa myös teidän viikkoonne! Yritän ehtiä kirjoittamaan.

      Poista
  2. Voimia sinulle ja pojallesi, tiedän mitä on elää erityislapsen kanssa ja vieläpä ihan yksistään selvitä niistä hasteista mutta lapset antaa siihenkin valoa! nim. yhdessä eteenpäin

    VastaaPoista
  3. olkoonkin ongelma mikä tahansa, ja ratkaisu melkein mikä tahansa, niin kummasti se helpottaa oloa, kun on tehnyt päätöksiä. Helpompi ainakin hengittää. Voimia arkeen, voin kuvitella vain miten voimia vievää se on. Itse kun on joka päivä päiväunien tarpeessa, ja tyyliin kroonisesti poikki; vaikka on vain kotona ;) : Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Isojen päätösten edessä on välillä on niin vaikea seistä ja miettiä, että pystyykö niiden takanakin sitten seisomaan.

      Poista