Olen alusta asti osannut olla kiitollinen siitä, että Valon syömisasiat ovat sujuneet varsin positiivisissa merkeissä. Ruoka on aina maistunut Valolle ja suun alueella ei ole mitään erityistä yliherkkyyttä. Kolikon toiseen puoleen on kuitenkin kuume ja korvatulehdus -episodin myötä päästy kiitettävästi tutustumaan. Valo syö yleensä huonosti ollessaan kuumeessa (kuten kuka tahansa), mutta toipuessa ruoka alkaa maistua entiseen tapaan. Vaan nyt ei alkanut. Joka kerta muutaman lusikallisen jälkeen hirveä parku. Joka ikinen kerta.
Mietin pääni puhki, mistä moinen muutos voisi johtua. Turhautuuko Valo ruokailutilanteessa, eivätkö esim. kädet toimi kuten yleensä, jolloin Valo näyttää haluaako juomaa vai ruokaa. Onko suu kipeä, tekeekö nielaisu kipeää korvatulehduksen vuoksi. Kieltäytyminen ruoasta on niin epävalomaista, että se aiheutti suurta hämmennystä ja hätääkin.
Puhumattakaan siitä pinnan kiristymisestä, mitä lapsen pää punaisena karjumisen ja huolestuneen äidin yhtälö helposti aiheuttaa... Voin kertoa, etten ole ainakaan ehtinyt pahemmin freesiytyä viimeisen viikon aikana. Onneksi tällä viikolla on ollut jo merkkejä paremmasta; ruoka maistuu ja hymyjäkin nähdään. Päiväkodissa Valo oli tänään pitkästä aikaa jaksanut osallistua toimintaan.
Luojan kiitos on kesä. Ennen kaikkea siitä syystä, että kesäisestä luonnosta saa sellaista voimaa, jota ilman tämä elämän aallonpohja olisi aika paljon tahmeampaa kahlattavaa.
On myös joka kerta yhtä hienoa kun tajuaa, että ainakin väliaikaisesti yksi mysteeriongelma on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Että hittovie, siitä selvittiin, huudot kuunneltiin vaikka siinä hetkessä tuntuikin, etteivät ne ikinä lopu.
Tosi hyvä, jos teillä alkaa jo näyttää paremmalta ja Valo on pirteämpi. :) Itsellä tulee noista syömisongelmista, joita meillä siis aina sairastelun yhteydessä esiintyy, aivan totaalisen huono äiti -fiilis, vaikka ei tarvitsisi. No, onneks tiedän, mistä mielen syövereistä se aina kumpuaa ja mikä on syy.
VastaaPoistaIhania kesäpäiviä teille ja halauksia Valolle!
Nina
En olisi jaksanut yhtään enempää sairastelua. Tai siis olisin kai, jos olisi ollut pakko. Mutta olen tosi iloinen, että sairastelusta selvittiin vihdoin. Tänäänkin Valolla oli hyvä päivä niin syömisen kuin muunkin suhteen.
PoistaMinulla tulee huono äiti -fiilis ennen kaikkea siitä, että menetän hermoni asiassa, jota lapsi ei tee tahallaan tai ärsyttääkseen. Vaikka kai se on ihan inhimillistä. Silti se tuntuu joka kerta pohjanoteeraukselta, mutta minkäs teet, liha on heikko ja välillä sortuu ärjymään vaikkei pitäisi.
Ihania kesäpäiviä teillekin!
hyvä, että ruokahalukin palailee pikkuhiljaa. Ja nuo syömisongelmat; uh, ja ah. E ei syönyt elämänsä ensimmäisiin vuosiin tyyliin mitään. Ruokailutilanteet kestivät tunnin per setti, eihän siinä viiden ruokailun tahdilla paljon muuta päivällä ehditty. T on tätä nykyä hyvin valikoiva syömisen suhteen. Ja S on päättänyt elää mansikoilla, ja ranskalaisilla + ruisleivällä. Kiitollista hommaa siis triolle kokkaaminen. Toivottavasti teillä pysytään nyt kunnossa, ja ilmat suosivat; ei liian kuumaa, mutta aurinkoista kuitenkin. : Mari
VastaaPoistaValon ruokailu kestää helposti sen tunnin vaikka söisi hyvällä ruokahalullakin. :) Joten kokemusta tästä puolesta on. :) Mutta on eri asia kun ei joudu maanittelemaan syömään, eikä tarvitse olla huolissaan siitä, saako toinen tarpeeksi energiaa, ravintoaineita, nesteitä ja niin edelleen. Syöminen on niin perustavan laatuinen osa elämää, että siitä saa helposti riuhdottua itselleen stressiä jos kaikki ei suju kuten siellä kuuluisassa suomenruotsalaisessa mestassa joka päättyy ö-kirjaimeen.
PoistaVälillä tuntuu, että pelkästään se, että esikoinen marmattaa kokkauksistani, on ihan tarpeeksi epäkiitollista, joten nostan hattua sinulle, joka jaksat väkertää kolmikollesi. Tsemppiä ja aurinkoa! :)