keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Syksy on puurrettu kaamoksen keskellä, nyt on aika levätä ja siirtyä pikkuhiljaa valoisampaa aikaa kohti. Unohtaa hetkeksi tilapäishoitomurheet, kuntoutussuunnitelmassa hylätyt terapioiden ohjauskäynnit (oi kyllä!), aamulla kosahtaneet apuvälinerattaat (Murphyn laki!) ja maailman surkean sotaisa tila. Tänä vuonna joulu on erilainen kuin lähes vuosikymmeneen. Mietin aiemmin syksyllä, tunnenko jouluna surua tai tuleeko joulun tunnelmaa nyt lainkaan, sillä eikös joulupyhät kuulu avioerossa niihin klassisen vaikeisiin. Luulen kuitenkin, että vaikeinta on esikoisella, joka yrittää olla solidaarinen joka suuntaan ja jonka puolesta (ja kanssa) kipuilen vähän asian johdosta.



Voin käsi sydämellä sanoa, etten ole tuntenut pienintäkään joulustressiä. Lahjaostokset suoritin enimmäkseen marraskuussa. Suklaata ostin riittävissä määrin sen jälkeen kun olin nähnyt painajaisen jouluaatosta, jolloin olin unohtanut ostaa suklaata. Ylimääräistä siivousta en aio suorittaa. Piste. 
Joulun perinteinen osuus on hoitunut leipomalla vähän sitä sun tätä. (Suomalaisittain) Epäperinteiseen osuuteen on varattu avokadoja, keittobanaaneita, kookos- ja maapähkinöitä, erinäisiä vihanneksia, mustasilmäpapuja, palmukermaa - niin ja sitä riisiä. Olen friteeraanut vuorellisen samosoita sekä varannut kaappiin kilokaupalla jauhoja, jotta voin paistaa joka päivä tuoretta naan-leipää. Koska se on hyvää. Jälkikasvulleni olen luvannut lasagnea. Koska se on heidän mielestään hyvää.




En oikein tiedä, mitä tämä joulu tulee pitämään sisällään, koska se on tietyllä tapaa ensimmäiseni. Kuusta en halunnut, arvelin, että muutama fiikukseen ripustettu blingbling saa riittää. Kieltäydyin ehkä vähän epäkorrektisti kutsusta lähteä vanhempieni luo. Tunnen halua hiljentyä olennaisen ääreen, elämän ääreen. Tunnen halua hiljentyä. Pysähtyä.
Joulutunnelma on joka tapauksessa täällä, vaikka en ollut varma, tuleeko se. Se tuli. Kuten muuttopäivästäni lähtien, tunnen olevani positiivisella tapaa uuden edessä. Näin vuoden lopussa se kai konkretisoituu entistä enemmän. En pelkää muutosta, vaan otan kaiken ilolla vastaan. Niin myös tämän uudenlaisen joulun.

Blogin lukijoille haluan toivottaa rentoa ja leppoisaa, kipu- ja kohtausvapaata joulua. <3

6 kommenttia:

  1. Ihanaa ja rentoa joulua teille kaikille!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Melkoista laiskottelua tämä on ollutkin.. :)

      Poista
  2. Joulurauhaa ja omaa onnellista oloa teille kotiinne ! Nauttikaa :-) Sekä onnea ja iloa uuteen vuoteen.
    T; Johanna Lahdesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oikein hyvää uutta vuotta myös sinulle!

      Poista
    2. "Itse ainakin tiedän, että Valon kasvaessa tulee eteen väistämättä aika, jolloin häntä en ihan helposti siirtele, nostele ja pue.."

      Onhan niitä olemassa sellaisia nostovaljaita helpottamaan nostamista, etkö voisi saada sellaisia?

      Poista
    3. Erilaisia nostureita on, niistä oli puhetta viime kuntoutuspalaverissa. Ongelma on se, että ne ovat kömpelöitä ja isoja. Esimerkiksi meidän makuuhuoneeseen sellainen ei mahdu, koska minun sänkyni ja Valon sähkösängyn väliin ei jää juuri tilaa ja nosturi ei siihen todellakaan mahdu.
      Laitteet ovat muutenkin kuulemma usein kömpelöitä käytössä ja tosiasia on, että siinä ajassa kun autettavan ähkää sinne nosturivaljaisiin, on jo moneen kertaan nostanut ja hoitanut homman käsipelillä.

      Poista