Huumorimiehiä

Tänään aamupäivällä Valo odotteli kiltisti sillä välin kun äiti nautti siitä, että kesälomalla omiin aamupesuseremonioihin voi kuluttaa runsaasti aikaa (ja vettä). Ja siitä, että vaikka suurin suunnitelma päivälle on kaupassa käynti, niin omien vaatteiden valintaan voi käyttää enemmän kuin arkiaamujen minuutin. Kun lopulta puolen päivän tienoilla pääsimme päivärutiineissa kohtaan "Valon vuoro", aloin kyselemään Valolta mitä hän haluaisi tehdä.

"Haluisitko puuhata jotain?"
"Joo"
"No mitäs me puuhattais... Haluutko valita jonkun lelun?"
"En"
"No haluaisitko leikkiä jotain leikkiä, kotileikkiä tai lääkäriä vaikka?"
"En"
"Noo... Haluaisitko lukea jotain kirjaa, kuunnella satua?"
"En"
"Soitetaanko soittimilla?"
"Ei"
"Haluutko kuunnella musaa?"
"En"
"Öööö.. Valo, nyt et vastaa mihinkään vaikka halusit puuhaa."
(pieni hymynkare ilmestyy nelivuotiaan kasvoille)
"Juksaatko sä äitiä Valo?"
"Joo!" (hymy levenee levenemistään ja päättyy pieneen kikatukseen)

Lopulta päädyimme leikkimään ja hauskaa oli. Joskin siinä vaiheessa kun myöhäinen lounas oli syöty ja oli aika siirtyä päiväunille, raikasi asunnossa "Ei, ei, ei, ei, ei." Itsekäs äiti aikoo kuitenkin pitää pienen lukutauon parvekkeella. Valon sängystä kuuluu jostain kumman syystä kikatusta... Ehkä huumorimiehellä on jo seuraava jekku mielessä. :)