Päästiinhän me sitten lopulta sinne magneettikuvauksiinkin ja samana iltana Valo sairastui taas ja nyt odotellaan paranemista että voidaan aloittaa uusi lääkitys. Valo on rohissut nyt yli kaksi viikkoa...
Magneettikuvauksen tuloksia ei ole vieläkään tullut! Oon muutaman kerran niitä kysellytkin, mutta ei kun ei... Ja uusi lääkitys, se mahtaa vasta hauska ollakin! Luvassa kortisonipistoksia suoraan lihakseen 2 viikon ajan ja sivuoireina turvotusta, verenpaineen nousua ja kiukkuisuutta...
Lääkityksen pitäisi alkaa 3 päivän kuluttua mutta eipä ole kukaan siitäkään soitellut. Ihan kummaa kun kaikki pitää hoitaa itse! Ottaa poleom aivoon aina soittaa osastolle kun tuntuu että siellä mut koetaan vaan haitaksi. Miksei lääkärit voi vaan hoitaa työtään?!
Meillä kävi tänään muuten silmäpolin puolelta näönkäytönohjaaja. Ihana tyyppi, joka lupasi auttaa vammaistukihakemuksen kanssa. Hän totesi Valon olevan toiminnallisesti sokea. Hyvä termi! Oikeuttaa kuulemma korkeimpaan tukeen kunnes Valo täyttää neljä (sitten asia arvioidaan uudelleen).
Oon jotenkin aika loppu. Epilepsian on hyväksynyt enkä odota lääkkeiltä liikoja. Asioiden junnaaminen paikallaan ja se, että kaikkea pitää jaksaa mankua itse, on voimia kuluttavaa ja tosi turhauttavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti