Juhlimme tänään Valon 1-vuotissyntymäpäiviä. Oikeasti ne on vasta huomenna, mutta itsenäisyyspäivän takia on vapaapäivä ja huomenna arkinen aherrus jatkuum joten tänään on hyvä juhlia. Kortisonihoidon aiheuttaman vastustuskyvyn heikkenemisen takia Valon sukulaisille pidetyt synttärit lykkääntyvät tammikuulle.
Pakko myöntää, ettei tässä nyt mitkään mahtavat juhlafiilikset ole, mutta samaan aikaan tuntuu voimakkasti myös siltä, etten halua luopua tällaisista tavallisen elämän mittareista. Se olisi mun mielestä luovuttamista ja Valon ja hänen isoveljensä vuoksi pitää jaksaa. Mä olen velkaa sen niille kun ole ne tänne maailmaan pukannutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti