Lomakuulumisia

Tämä viikko on syyslomailtu. Maanantai ja tiistai vain esikoinen ja äiti, loppuviikosta annoin armon käydä oikeudesta ja Valo sai liittyä seuraamme. Olisin ehkä rehellisyyden nimissä kaivannut aikaa vain itsellenikin, mutta toisaalta ajatus siitä, että Valolla ei olisi ollut lainkaan lomaa, tuntui liian kurjalta.

Viikko on tuntunut pitkältä, mutta positiivisessa mielessä. En kirjoita: "on ehditty paljon", koska ei olla, eikä se ole ollut tarkoituskaan. Muutama ystävä on nähty. Esikoisen kanssa on katseltu leffoja, käyty ravintolassa ja ostoksilla. Valo on voinut kurjasti, itkenyt paljon ja kieltäytynyt enimmäkseen sekä kommunikoimasta että tekemästä yhtään mitään. On sylitelty tai koomattu sohvalla.

Viikon parasta antia on ollut se, ettei ole tarvinnut herätä aikaisin töihin. Vaikka Valo on kiekunut ja kukkunut, niin olen kuitenkin loikonut sängyssä pidempään - meillä on ollut sopimus, että äiti ei lomalla nouse ennen kahdeksaa ja Valo on makoillut sängyssään kohtuullisen kiltisti tuohon asti vaikka hereillä olisi ollutkin.

Lomalla huomaa, kuinka kiireistä ja kuormitettua arki usein on. Kun ei ole työpäivää alla, niin Valonkin kanssa jaksaa paremmin. Ensi viikolla sukelletaan kuitenkin takaisin arkirutiineihin. Ei ehkä kliseisesti levänneinä ja puhtia täynnä, mutta ainakin mieli tyynenä ja kiitollisena tästä levähdystauosta.