Vuoden eka

Hyvää uutta vuotta kaikille! Taas on selvitty yksi vuosi hengissä ja pyristellään kohti kesälomia. Tai jotain sen suuntaista :)

Joululoma on sujunut rennoissa merkeissä. Sopivassa suhteessa on tavattu ystäviä ja sukulaisia sekä vietetty omaa aikaa perheen kesken. Olemme panostaneet enimmäkseen laiskotteluun, sillä Valo on valvonut öitä epilepsiakohtausten ja oksentelun kourissa ja toisaalta ollut lääkenostojen vuoksi vähän tötteröö. Aamuisin on nuokuttu sängyssä pitkään ja Valo on saanut valita puuhiaan hyvin pitkälti niin ettei mitään ole ollut pakko tehdä, paitsi iänikuiset venytykset. Musiikkia on kuunneltu ja kaikkea hyvää syöty. Esikoisen kanssa kävimme tiedekeskuksessa katsomassa dokumentin ja ihmettelemässä riskin ottamisesta kertovaa näyttelyä. Valo jäi vanhempieni hoitoon. Oli hauskaa olla liikenteessä kahdestaan, se kun on aivan liian harvinaista herkkua ja molemmat taitavat sitä paljon kaivata. Vierailu päätettiin visiitillä karkkikauppaan, joskin allekirjoittanut hillitsi makeanhimonsa - jostain syystä suurin osa joulusuklaastakin odottaa vielä avaamistaan.. :) (No, ainakaan se ei loppunut kesken!)

Kuten tavaksi on tullut, en tämänkään vuoden vaihtuessa tehnyt lupauksia. Viime vuonna tosin taisin aloittaa pyhien jälkeen kotijumppaamisen, se on aika hyvin pitänyt, joskin kesällä eivät voimat ihan riittäneet lattialla heilumiseen. Sen verran ajattelin tänä vuonna tsempata, että yritän vastata tämän blogin kautta lähetettyihin sähköposteihin aktiivisemmin - pahoitteluni kaikille, jotka minua yrittävät sähköpostilla tavoittaa ja odottelevat vastauksia pienen iäisyyden. 
Uudelle vuodelle onkin kasaantunut paljon kaikkea "pientä kivaa" kuten se, että Valolle pitäisi saada aikaiseksi hammaslääkärikäynti ja uudet ortoosit. Ja sitten pitäisi jaksaa taistella oikaisu Kelan hylkäämille terapioiden ohjauskäynneille, hylättyjä kertoja molempien terapioiden määrät yhteenlaskettuna on 15 eli aika hiton paljon. Pikku vinkkinä niille, jotka terapioihin ohjauskäyntejä hakevat: Kela on muuttanut linjauksiaan ja ohjauskäynnit täytyy nykyään kuntoutussuunnitelmassa erikseen pätevästi perustella, muutoin niitä ei heru. Uudenvuoden ryhtiliikkeessä lienee syytä myös paneutua kovaa vauhtia päin mäntyä menevään tilapäishoitoasiaan, se tuntuu kaikkein raskaimmalta suolta, enkä jaksaisi tarpoa sitä yhtään...

Nyt kuitenkin vielä lomailemme loppiaiseen asti, enkä aio sinä aikana liiaksi ryhdistäytyä. Oletan, että vuotta on loman loputtua tarpeeksi jäljellä, jotta saan kaiken tarpeellisen hoidettua.