maanantai 8. helmikuuta 2016

Helmikuulumisia

Terveisiä sairastuvan keskeltä, vaihteeksi. Lähes neljänkymmenen asteen kuume piinaa Valoa, kuumelääkkeillä se onneksi alenee. Onneksi vuosien varrella on opittu kikat nesteyttämiseenkin. Erityislapsen kanssa sairastaminenkin on erityistä, kuume vetää Valon todella veteläksi. Esimerkiksi istuma-asento apuvälinetuolissa tai rattaissa - täysin mahdotonta. Ruokahalu katoaa täysin aina ja juottaminen eli nesteyttäminen tapahtuu teelusikalla hitaasti mutta varmasti aina kun lapsi on vähänkin tolpillaan ja pystyy turvallisesti nielemään. Refluksi tekee sen, että sairastaminen vaikuttaa aina myös vatsaan: se kiinteä, mikä menee sisään, tulee todella herkästi myös ulos.

Valon vetelän kuumeinen olotila näyttää ja varmaan kuulostaakin hurjalta. Jos perusterve lapsi olisi tässä tilassa, hänet vietäisiin kipikapi sairaalaan. Mutta Valon kanssa täytyy ottaa huomioon lähtötaso, se että ei hän normaalistikaan kirmaa virtaa täynnä ympäri pihoja. Tässäkin asiassa olen oppinut luottamaan omaan vaistooni ja siihen, että tiedän, milloin on aika lähteä näytille. Ärsyttävintä on, jos joutuu käymään terveyskeskuksessa, koska terveyskeskusten yleislääkärit ovat aina yhtä kauhuissaan ja määräävät meidät sairaalapäivystykseen. Koska vaikeavammaisellahan täytyy tietysti aina sairastaessa olla keuhkokuume ym. Muutaman kerran päivystyslääkäri on keuhkot kuunneltuaan lähettänyt meidät pois ja sanonut, ettei tässä mitään keuhkokuvia tarvita.. Olen kyllä todella kiitollinen siitä, että meidän päivystyssairaala on Lastenklinikka ja että siellä on lääkäreillä ammattitaitoa, kokemusta ja näkemystä myös vaikeavammaisten terveydentiloihin.

Toivon, että tämä sairastaminen olisi  myös jonkinlainen käännekohta, tiedättehän, pohjalta suunta kohti korkeuksia. Valon vointi kun on ollut kovin väsynyt muutoinkin ja kommunikointi on tuntunut jähmeältä. Epilepsialääkkeiden nostolla kohtauksia on kyllä, suureksi yllätyksekseni, saatu vähän tasaantumaan ja varsinkin nukahtaminen tuntuu nyt olevan helpompaa. Sivuvaikutuksena kovaan lääkitykseen tulee jäätävä väsymys, Toivoisinkin, että kevättä kohden näkisin lapseni hymyilevän ja nauttivan olostaan enemmän. On raskasta, kun tuntuu, että toisen elämä on ainaista pahaa oloa.

8 kommenttia:

  1. Löysin hetki sitten sun blogin ja lueskelin kirjoituksiasi pitkin matkaa. Arvostan hirveästi sitä miten hoidat Valoa! Toivottavasti kuume pian hellittää ja hymyt löytävät takaisin! Mutsi Espoosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoistasi!

      Poista
  2. Valolle parempaa vointia pikaisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hepa. Edelleen mittari huitelee ilman kuumelääkettä neljässäkymmenessä. Suurin ongelma on nieleminen, ilmeisesti kurkku on kovin kivulias. Huomenna yritän päästä arvauskeskukseen nieluviljelyyn - se on aina yhtä jännittävää, kun tiedän tasan, minkä palvelun haluan ja sitten väännetään, saanko sen vai jotain muuta...

      Poista
  3. Toivottavasti Valo toipuu pian.Minä ostin apteekista muovisia lääkeruiskuja ja sillä laitoin vettä pojan suuhun kun oli kuumeessa pienenä.Kovasti voimia äidille ja Valolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkeruiskut nesteyttämisessä on tuttu ja hyväksi havaittu keino. :)

      Poista
  4. Voimia Sinulle urhea nainen ja pikaista paranemista Valolle! Toivon teidän kevääseen paljon aurinkoa, rakkautta teillä jo onkin :) Terkuin, Nina

    VastaaPoista
  5. Pikaista paranemista Valolle ja voimia sinulle! Toivottavasti kuume on laskusuunnassa. Nyt on niin paljon kainelaista sairautta liikkeellä.. Tulisi jo kevät ja valoisammat ajat kaikin puolin.

    Anu

    VastaaPoista