Olisin minä vielä jaksanut valvoa. Olisin minä vielä jaksanut kantaa. Olisin minä vielä jaksanut lohduttaa. Olisin minä vielä jaksanut puolustaa.
Olisin halunnut jakaa kanssasi vielä vähän matkaa. Olisin halunnut pitää sylissä. Olisin halunnut halata, suukottaa.
Mutta ymmärrän, ettet sinä jaksanut enää. Ymmärrän, että sinun piti mennä.
Kiitos, että sain kunnian olla äitisi. Kiitos, että kasvatit minusta kauniimman ihmisen. Kiitos kaikesta siitä mitä opetit. Kiitos kaikista niistä hetkistä, jotka sain jakaa kanssasi.
Kuljet mukanani jokaisella askeleellani, kuten olet tähänkin asti kulkenut.
Rakastan sinua,
Äiti
❤
VastaaPoistaKaunis kirjoitus <3
VastaaPoista<3
VastaaPoista❤ Noora
VastaaPoista<3<3<3<3<3
VastaaPoistaKyllä Valo sen tiesi...tiedäthän sen..♡
VastaaPoistaValolle ja perheelleen ❤️
VastaaPoista��
VastaaPoistaValo tiesi ja tietää ��. Hän pitää nyt Teistä huolta ��
VastaaPoistaRiitta
<3
VastaaPoista<3
VastaaPoista<3
VastaaPoistaKaunis kirjoitus. Kiitos että olet kertonut meille Valosta. Toivon myös että jatkaisit blogin kirjoittamista edes toisinaan.
VastaaPoista❤ <3
VastaaPoista❤
VastaaPoista<3 Valo oma enkelisi. Kiitos kun olet kertonut Valon vaiheista. Voimia sinulle ja lämpimiä ajatuksia!
VastaaPoistaVieläkin itkettää kun luen tän postauksen <3
VastaaPoista