Ensimmäinen arkiviikko takana. Valollakin on ollut päiväkodissa kiireinen viikko. Hän on käynyt porealtaassa, leiponut piparkakkuja, joulukirkkoillut ja käynyt vielä viereisen koulun kehitysvammaisten luokassa tonttupolulla. Valo on jaksanut ja viihtynyt päiväkodissa yli odotusten.
Hän jää päiväkotiin hyvillä mielin, vaikka on muutaman kerran sanonutkin kotoa lähtiessämme, rattaisiin joutuessaan, "ei". Hakiessani saan iloisen, mutta usein väsyneen pojan vastaan. Jonkin verran Valo ilmeisesti itkeskelee kuitenkin päivän aikana, siirtymätilanteissa lähinnä.
Aamuherätykset, joita jännitin, ovat sujuneet hyvin. Monesti Valo kyllä jatkaa uniaan rattaissa kun lähdemme bussilla päiväkotiin. Torstaina minun piti mennä töihin poikkeuksellisesti paljon aikaisemmin kuin normaalisti ja heräsimme jo viiden jälkeen. Valo nukahti bussiin niin totaalisesti, että jouduin jättämään nukkuvan pojan päiväkotiin. Se tuntui pahalta, mutta minkäs teet, kun töihin oli ehdittävä. Eikä Valo onneksi sen kummemmin loukkaantunut moisen epäkorrektiuden vuoksi. :) Ja hei, en ole kertaakaan myöhästynyt töistä!
Päiväkodissa on kiva tapa pitää reissuvihkoa, johon kirjataan päivän tapahtumat ja monesti mukana on myös valokuvia päivän tapahtumista. Niitä on ollut kiva katsella ja Valon kanssa luetaan sitten yhdessä päivän kuulumiset ja kyselen häneltä päivän tapahtumista.
Kuuden tunnin työpäiväkin on tuntunut nappiratkaisulta. Aamulla ei tarvitse herätä liian aikaisin ja iltapäiviin jää aikaa ja ennen kaikkea itse jaksaa vielä tehdä jotain. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen sitä oli poikki, puhki ja pinossa, mutta kuuden tunnin jälkeen olen jaksanut vielä touhuta Valonkin kanssa. Valo on pyytänyt joka päivä kotiin tultuamme, että pääsisi helistelemään lattialle. Ennenhän Valo ei juuri ole viihtynyt lattialla, mutta nyt köllöttelee päiväkotipäivän jälkeen tyytyväisenä puolituntia kiiltatyynyn päällä. Mietin, että staattista apuvälineessä istumista tulee päiväkodissa varmaan huomattavassa määrin enemmän kuin kotona ja todennäköisesti Valon selkä vaatii lepoa kotiin tultuamme.
Valo kanssa yhdessä vietetty aika on nyt niin tavattoman arvokasta. Illalla tuntuu suorastaan haikealta laittaa poika nukkumaan.
Itse aloitin työt eri toimipisteessä, kuin mistä jäin aikanaan äitiysvapaalle ja vastassa on olleet uudet tilat ja työkaverit. Työnteko on kuitenkin tuntunut kivalta, enkä ole päivän aikana miettinyt juurikaan sitä, miten Valolla sujuu. Luottavaisin mielin voin tehdä töitä. Ei sillä, ettenkö kuitenkin mieluummin olisi ollut vielä vähän aikaa kotona... :)
Ihanaa että uusi arki on lähtenyt sujumaan hienosti <3 Ja aivan mahtava juttu tuo reissuvihko jossa on kuviakin mukana :).
VastaaPoistaOn helpottavaa, että arki lähti vihdoin rullaamaan, kun sitä on koko syksy jännitetty ja valmisteltu. Jo pelkästään se, että "päästiin tositoimiin" oli jotenkin huojentavaa, enää ei tarvitse miettiä ja stressata asiaa. Kun kaikki on vielä kaupan päälle sujunut hyvin, niin mikäs sen hienompaa. :)
Poistaoi miten ihana lukea näin hyviä kuulumisia teidän uudenlaisesta arjesta. Luo uskoa, että kyllä se meilläkin asettuu uomiinsa. Sitten joskus, kun on pakko töihin palata. Toivottavasti seuraavat viikotkin menevät yhtä loistavasti.
VastaaPoistaKyllä sinunkin töihinpaluusi ihan varmasti järjestyy parhain päin! Tämän syksyn kokemusten pohjalta suosittelen huolellista ennakkovalmistautumista; työmatka ja päiväkotireittien suunnittelua, arkiaamujen realistista aikatauluttamista jne. Ei vara venettä kaada. :) Se, että Valo aloitti päiväkodissa kolme viikkoa ennen minun töihin paluutani (ja että olimme harjoitelleet päiväkodissa yhdessä sitä ennen), oli myös mielestäni hyvä ratkaisu. Pitkä harjoittelu ja hiljaksiin pitenevä hoitoaika oli lempeää Valolle ja suurimmat kipuilut päiväkodissa olemisesta ajoittuivat (kop,kop ;)) aikaan ennen minun töihinmenoani.
PoistaKyllä on ihana kuulla hyviä kuulumisia! Se on niin tärkeää, että lapsi viihtyy päiväkodissa, oma mieli on tietenkin levollisempi ja työnteostakin tulee jotain :o)
VastaaPoistaVäsymystä varmaan esiintyy lähiviikkoina, mutta onneksi on lepopäiviä aina välissä! Ja kuuden tunnin työpäivät ovat aivan loistojuttu, sekä sinulle että Valolle.
Juu näinhän se on. Olisi kamalaa, jos Valo vain parkuisi päiväkodissa. Potisin varman jäätävää huonoa omaatuntoa työpäivien aikana.
PoistaVäsymys on jo niin tuttu juttu, että en oikeastaan tunne eroa työpäivien ja kotona olon välillä, saan kuitenkin levätä Valon fyysisestä hoidosta työpäivän aikana. Mutta voihan se olla, että tietty työväsymys iskee jossain vaiheessa, nyt on vasta kuherruskuukausi menossa. :)
Onpa kiva kuulla, että uuden arjen aloitus on sujunut hyvin :) Ja aikas mukava juttu tosiaan tuo reissuvihko kuvineen päivineen.. Meilläkin ollut sen verran haipakkaa (mm. päiväsairaalajakso jne jne), että en oo ehtiny kommentoimaan, vaikka mielessä on ollut. Oikein mukavaa joulun odotusta ja joulun aikaa teille!
VastaaPoistaP
Reissuvihko on kiva, kun lapsi ei voi itse kertoa päiväkotipäivästä ja hakemistilanne on usein niin haipakka, ettei siinä ehdi kunnolla kuulumisia vaihtaa.
PoistaOnneksi tänne blogiin kommentoiminen on vapaaehtoista, eikä siitä pidä ottaa stressiä. :) Toki ilolla otan vastaan joka kommentin. Säännöllisistä kommentoijista tulee usein kuin tuttavia, joiden kuulumisia miettii. :)
Hyvää joulunodotusta teidänkin perheellenne!