perjantai 20. joulukuuta 2013

Kiitollisuutta

Viime viikonloppuna askartelimme Valon kanssa muutaman joulukortin, mm. molemmille terapeuteille. Leikkasin aaltopahvista kuusen muotoisen, se maalattiin vihreäksi ja Valo paineli maalatuilla sormenpäillä palloja kuuseen. Kuusi liimattiin korttialustaan. 
Mietin paljon, mitä pientä voisin antaa kiitokseksi. Miten kiittää jotakuta siitä, että hän on antanut lapselleni kyvyn kommunikoida toisten kanssa? Tai siitä, että lapseni juo nyt niin hyvin, ettei minun tarvitse jatkuvasti miettiä kuivuuko hän kasaan. Tai siitä, että  joku auttaa ylläpitämään lapseni toimintakykyä sen kautta, että huolehtii lapseni fysiikasta. Ne ovat niin suuria asioita, olen aivan äärettömän kiitollinen Valon terapeuteille kaikesta avusta ja ammattitaidosta, jota olemme saaneet. Valon elämänlaatu on parantunut huimasti molemman terapian myötä. Jokainen lahja on tuollaiseen kiitokseen aivan yhtä typerän tuntuinen...

Tänään tapasimmekin Valon puheterapeutin työpäiväni jälkeen. Hän teki sekä minulle, että Valolle kinestesiateippaukset kasvoihin. Hyvin yksinkertaisen teippauksen ideana on muistuttaa leukaa pysymään kiinni. Käytännössä siis kuolaamisen vähentäminen ja ylipäätään suun asennon parantaminen. Valon leuan ja suun lihaksiston hallinta on parantunut valtavasti sen jälkeen kun viime kesän alussa aloitimme säännöllisen suujumppaamisen. Valo syö tosi hyvin ja juo nätisti, varsinkin, kun muistaa käyttää tukiotetta. Ja kuolaaminen on vähentynyt valtavasti! Mutta treenaamista ja parannettavaa on vielä ja kinestesiateippaukset voisivat olla hyvä lisä.
Itselläni teippaukset ovat siksi, että voin havainnoinnin avulla huomata, miltä kinestesiateippaus tuntuu ja miten se vaikuttaa. Teippauksia on tarkoitus pitää niin kauan, kuin ne pysyvät. Laastari on erikoislaastaria ja sen pitäisi pysyä melko hyvin. Mielenkiinnolla odotan, miten Valon suulle käy teippauksen aikana ja varsinkin, jos niitä aletaan tehdä säännöllisesti.




Tällä viikolla Valossa alkoi jo näkyä se, että päiväkodissa käydään jatkuvasti. Torstaina Valo kiljui, niin että naapuriinkin varmaan kuului, "Ei,ei,ei!" siinä vaiheessa kun rupesimme laittamaan ulkovaatteita päälle. Lopulta yhteinen sävel löytyi ja päiväkotipäivä sujui hyvin. Tänään Valo oli kotiin tultuamme ihan täysin sylipoika, eikä olisi meinannut jaksaa edes ruuanlaiton ajan leikkiä itsekseen. Valon onneksi meillä alkaakin nyt kahden viikon lomaputki. :) Vasta loppiaisen jälkeen palataan arkeen.
Loma taitaa olla tarpeen koko meidän perheelle hektisen syksyn jälkeen. Joulufiilis on korkealla, vaikka täällä Helsingissä ei lunta tai pakkasta olekaan. Ja joulustressikin on vältetty, kun kaikki kuusesta jouluruokiin sekä niihin ihaniin suklaisiin, on hankittu. :) Vaikka minulla on vakaa aikomus päivitellä blogia loman aikana (monta jutun aihetta on mielessä), haluaisin silti toivottaa tässä vaiheessa kaikille lukijoille oikein hyvää ja rentouttavaa sekä rauhallista joulua! 




12 kommenttia:

  1. Oikein ihanaa ja rauhallista joulua teidän perheelle ja valoisaa vuotta 2014! <3

    Toivottaa vakilukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään on joulusiivottu ja huomenna pitäisi vielä jaksaa Valon kanssa Lastenklinikalle, mutta josko sitten joulu alkaisi. :)
      Oikein hyvää joulua ja ihmeitä vuodelle 2014!

      Poista
  2. Oikein rauhallista ja rentouttavaa Joulun aikaa koko perheelle!
    t. Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Hyvää joulua myös sinulle ja perheellesi!

      Poista
  3. Paljon valonpilkahduksia tulevaan vuoteenne ja ilon täyttämää joulua!

    T.Heli

    VastaaPoista
  4. Hanne & Juusojoulukuuta 22, 2013

    Rauhallista ja rakkauden täyteistä joulua, nauttikaa lomasta ja toistenne seurasta! Kaikkea hyvää vuodelle 2014!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne! Toivottavasti tekin saatte viettää rauhalliset joulunpyhät!

      Poista
  5. toivottavasti teillä on ollut ihana, rauhallinen joulu. Totta tuo, että välillä miettii miten terapeuteille parhaiten osaisi kiitollisuuttaan ilmaista. Ja toisena hetkenä yrittää muistaa, että he tekevät työtä josta saavat palkkaa. Meillä on alkanut nyt jo luopumisen tuska-vaiheet, kun T:lla luultavasti vaihtuu pute ensi syksynä koulun alkaessa. Monta vuotta taivallettu yhdessä. Ihanaa loman jatkoa teille <3 : Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän siitä terapeutin työstä kai jotain palkkaakin saa. :) Vaan silti sitä haluaisi jotenkin osata kauniisti kiittää siitä suuresta avusta, jonka heiltä saa.
      Monesti olen miettinyt, että kuinka sitä osaa ollakaan kun lapsen terpeutti vaihtuu tai terapia loppuu. Kai sen kestää. :) Uskon, että ikävä tulee kuitenkin.
      Miksi pute vaihtuisi koulun alkaessa? Toivottavasti saatte yhtä ihanan tilalle, jos joudutte vanhasta luopumaan. :)

      Poista