Ihmisten vuosi

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut hakeutua vertaistuen piiriin paljon aikaisemmin kuin tämän vuoden alusta lähtien. Toki internetissä on tullut verkostoiduttua aikaisemminkin, mutta varsinaisiin face-to-face -tapaamisiin sain raahattuani itseni ja Valon vasta viime vuodenvaihteen tienoilla. Toisaalta en halua olla itselleni liian ankarakaan, sillä Valon ollessa pienempi ja diagnoosien ollessa vielä enemmän levällään, tunsin valtavaa tarvetta kääntyä sisäänpäin. Ehkä se oli jonkinlainen suruaika. Valon kaksivuotispäivän tienoilla tunsin olevani valmis.

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu myös, että kaikki ne ihmiset, joihin olen saanut tutustua ja joista osasta on tullut minulle läheisiä ystäviä - olenko tosiaan tuntenut heidät vasta niin vähän aikaa? Joidenkin ihmisten kanssa sitä vaan tuntee ensitapaamisesta, että olisi tunnettu aina. Minulle vuosi 2013 on siis ennen kaikkea ollut uusien tuttavuuksien vuosi. Ihanien ihmisten, joita en olisi kenties koskaan tavannut ilman Valoa.

Vertaistuella on valtava voimaannuttava merkitys, sillä se poistaa sitä pimeänä sisuskaluissa ammottavaa yksinäisyyden tunnetta, joka syntyy raskaiden murheiden ja ison vastuun kantamisesta. Kun ymmärtää, että ne pimeät ajatukset, joiden olemassaolosta tuntee syyllisyyttä, ovat itseasiassa luonnollisia psyyken reaktioita vallitsevalle elämäntilanteelle, ajatuksiensa kanssa on helpompi elää. Vertaistuki ei poista elämästä ja mielestä vaikeita asioita, mutta se antaa kanavan jakaa niitä sellaisen kanssa, joka ymmärtää, mistä on kyse. Juuri se on ensiarvoisen tärkeää. 

Toivon, että olen omalta osaltani voinut jakaa arvokasta vertaistukea niin tapaamilleni ihmisille, kuin myös internetissä keskustelupalstoilla, sähköpostilla ja tämän blogin kautta. Jo aloittaessani päiväkirjan pitämisen, tein periaatepäätöksen unohtaa lifestylen ja kauniin ulkokuoren rakentamisen, päätin kirjoittaa rehellisesti raadollisistakin asioista. Vaikka blogi on avoin kaikille ja jokainen lukija toivotetaan ilolla tervetulleeksi, tekstit ovat julkisia ennen kaikkea siksi, että toivon niiden tarjoavan helposti lähestyttävää vertaistukea.

Kiitos siis sinulle, joka olet avannut minulle kotisi ovet. Kiitos sinulle, joka olet istunut kanssani iltaa ravintolassa. Kiitos sinulle, joka olet käynyt kylässä. Kiitos sinulle, joka olet puhelinsoiton, feisbuukin tai sähköpostin päässä. Kiitos jokaiselle teistä mielenkiintoisista keskusteluista ja vertaistuen jakamisesta.
Kiitos myös sinulle, lukija, siitä, että olet jakanut kanssani vuoden 2013. Kiitos erityisesti sinulle, kommentoija, siitä, että annat minulle uusia näkökulmia ja voimantoivotuksia väsymyksen keskellä. Kiitos siitä, että mielen jonnekin maapallon keskipisteeseen saakka lytänneen neurologikäynnin tai "asiantuntija"keskustelun jälkeen saan vuodattaa ahdistukseni ja pahan mieleni tänne ja joku ihana ihminen kirjoittaa takaisin: tiedän tunteen, tiedän tilanteen.

Maailma tarvitsee kahta asiaa: kanssaeläjistään pyyteettömästi välittäviä ihmisiä sekä ihmeitä. Ensimmäinen on kiinni jokaisen omasta valinnasta. Jälkimmäisiä toivotan jokaisen lukijan vuoteen 2014!