Vuoden 2014 alussa aloimme puuhata Valon puheterapeutin kanssa Valolle kommunikaatiokansiota, joka perustuu auditiiviselle askellukselle. Ei siis esimerkiksi kuville (niistä on hyvin vähän hyötyä sokealle ;) ), kuten yleensä. Lähdimme liikkeelle yhdestä A4-paperiarkista, johon oli koottu Valolle tärkeimpiä oloon, puuhaamiseen ja omaan paikkaan (koti, päiväkoti, tuoli, lattia, syli ym.) liittyviä asioita.
Saman vuoden keväällä, siis vuosi sitten, lähdimme mukaan Tikoteekin projektiin, jossa oli tarkoituksena valmistaa auditiivisen askelluksen kommunikointikansio lapsille. Kommunikointitapa on verrattain uusi ja sen pohjalta oli valmistettu vain aikuisen tarpeisiin soveltuva kansio (sellainen on aivan liian laaja ja monimutkainen lapsen käytettäväksi). Osamme projektissa oli lähinnä antaa käyttöpalautetta kansion valmistuksen eri vaiheissa siitä, mitkä asiat tuntuivat tärkeiltä ja mitä kannattaisi jättää pois. Palkinto oli mahtava: oma auditiviisen askelluksen kansio ilman mitään taistelua kuntouttavan tahon kanssa maksusitoumuksen järjestymisestä.
Tämän vuoden alkupuolella kommunikaatiokansio vihdoin valmistui. A4-arkki on laajentunut monisivuiseksi, vaikkakin sama jako oloon, puuhaan ja paikkaan on säilynyt. Mukaan on lisätty myös ihmisiä koskevaa sanastoa, sillä onhan tärkeää päästä tarvittaessa kysymään tai juttelemaan vaikkapa isistä, äidistä, päiväkotilaisista tai terapeuteista.
Itselleni antoisinta on ollut sukellus auditiivisen askelluksen tukena käytettävien haptiisien maailmaan. Haptiisit eivät ole kehoviittomia (vaikka tavallaan ovatkin :)), niitä käytetään puheen ja muistin tukena ja niillä voi ilmaista todella monia asioita. Käsillä voi ilmaista niin paljon! Vaikkapa satua lukiessa voi kuvata etu- ja keskisormella (jotka muodostavat "jalat") sylissä istuvan lapsen reiteen pomppimista, kipittämistä tai vaikka kinoksessa kahlaamista. Kosketus välittää myös paljon tunnetiloja ja sitäkin voi kommunikoinnissa käyttää hyväkseen: miltä tuntuu väsynyt kosketus, entä surullinen tai iloinen? Piirrän Valolle reiteen tai selkään usein tiloja ja ihmisten sijoittumista niihin, siis esimerkiksi kyläreissulla piirrän olohuoneen ja missä kukin ihminen istuu. Jopa teatteriesityksen tai tv:stä tulevan ohjelman tulkkaaminen onnistuu käsiä apuna käyttäen. Puheen tehostaminen käsillä on ollut minulle luontaista aina, joten ei kai loppujen lopuksi ole suuri ihme, että se alkukangertelun jälkeen tuntuu luonnolliselta myös Valon kanssa kommunikoidessa.
Kansion käyttöä tai auditiivisen askelluksen menetlemää en nyt lähde tarkemmin kuvailemaan, koska siitä on hyvä juttu silmäterälehden numerossa 1/2015 (s. 22 alkaen). Juttu ja kuvia kansiosta löytyy lehden nettiarkistosta http://www.silmatera.fi/wp-content/uploads/2015/02/silmatera_1_2015.pdf
Samassa lehdessä on myös sivulla neljä mainos Riitta Lahtisen haptiiseja käsittelevästä kirjasta, jota voin lämpimästi suositella aiheesta kiinnostuneille.
Vastaan ilolla kysymyksiin aiheeseen liittyen. :) Kommunikoinnissa on voimaa!
Mahtavaa, että jaksat olla niin aktiivinen! Ilmeisesti Valo on itsekin innostunut näistä asioista? Meillä Topiaksen kanssa kahlataan syvässä suossa kommunikointikansion kanssa. Kotona sitä joko viskotaan ympäri kämppää, huudetaan ja sen jälkeen kansio viedään mielenosoituksellisesti takaisin reppuun, tai vaihtoehtoisesti otetaan äitiä sormesta kiinni ja viedään se "lopeta" kuvan kohdalle (kommunikointiahan se kyllä on kansion avulla…). Ehkä joku päivä Topiaskin innostuu, tiedä tuota?
VastaaPoistaValolla on päiviä, jolloin hän on innostunut ja päiviä, jolloin hän ei suostu vastaamaan mitään mihinkään. Nämä vastaamattomat päivät ovat monesti niitä, jolloin on huono olla. Mutta toisinaan vastaamattomuus on myös selvää mielenosoitusta. Ja esim. terapiatilanteessa voi kokeilla, pääsisikö koko terapiasta, jos ei valitse mitään puuhaa.. :) Valolla ehkä oivallus siitä, että pystyy kommunikoinnin kautta vaikuttamaan omiin asioihinsa, motivoi. Topiaksella on kuitenkin jalat, joilla voi mennä (tai ainakin pyrkiä ;)) sinne minne huvittaa ja toimivat kädet, joilla voi laittaa dvd:t pyörimään ym. Valon kaikki keinot vaikuttaa omaan paikkaansa ja tekemisiinsä tulevat kommunikoinnin kautta koska kroppa ei toimi.
PoistaOliko Topolla edelleen se valokuvakansio? Kaipa tärkeintä on loppupeleissä yrittäminen ja se, että antaa lapselle mahdollisuuksia kommunikointiin. Tuo lopeta -kuvan näyttäminen on ihan selvää kommunikointia kyllä ja tavallaan osoitus siitä, että Topiaksella on kyllä idea kansion käytöstä hallussa. :)