Eksyin nettiä selaillessani tänne, mistä seurasi se että päädyin lukemaan noita presidenttiehdokkaiden vastauksia vammaisasioihin liittyen. Usealla ehdokkaalla oli samantyyppistä jaarittelua, mutta eniten oksetti tää kohta Paavo Lipposen kommentista: "Erityisesti minuun on tehnyt vaikutuksen vanhempien rakkaus ja sitoutuminen lapsen hyvinvoinnin turvaamiseen." Siis hetkinen. Paavo Lipposeen on tehnyt vaikutuksen se, että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja haluavat heidän parastaan?
Vaikka Paavo ei välttämättä ole kommentissaan halunnut tällaista viestiä antaa, niin nythän syntyy vaikutelma, että hän lähtökohtaisesti olettaa vammaisen lapsen olevan jotenkin vähemmän rakastettava ja tärkeä ihmisyksilö kuin "normaali" lapsi. Mun mielestä tää kiteyttää aika paljon nykypäivän ihmisten asenteista vammaisuuteen. Vaikka asenteet ovat kovasti muuttuneet esim. 50-100 vuoden takaa, niin tuskipa koskaan päästään tilanteeseen, jossa vammaiset olisivat tasa-arvoisia. Vammaisuus on ihan liian ristiriitaista ja pelottavaa.
Halusin nyt vaan ihan julkisesti Paavo Lipposelle ja muillekin kertoa, että rakastan molempia poikiani valtavasti ja - toivottavasti tämä ei ole shokki - samalla tavalla sekä yhtä paljon. En pysty asettamaan heitä tärkeysjärjestykseen, he ovat molemmat sijalla yksi. Toivon molemmille hyvää, vahvaa ja rakkausrikasta elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti