Tällä viikolla on taas siivottu kalenterista aamupäiviä terapioita varten. Ensimmäinen fysioterapiakerta loman jälkeen oli Valosta ihana, kunnes päästiin venyttelyvaiheeseen. Oma fyssari oli Valosta kiva nähdä, mutta jalat ovat todella jumissa meikäläisen kesähuollosta huolimatta ja ilmeisesti venyttely sattui aikalailla.
Puheterapian osalta homma näyttää niin sanotusti kusevan ja pahasti (kuinkas muutenkaan!). Epilepsiavastaanotto on vihdoin auki. Lastenlinnan puheterapeuttikin on palannut lomalta, mutta ei vastaa yhteydenottopyyntöihin. Neurologi tulee vastaanottovirkailijan mukaan lomalta joskus ensi viikon loppupuolella. Pyysin asian nopeuttamiseksi, että voisko ne vaikka tulostaa kirjoitukset siitä palaverista, jossa kuntoutussuunnitelman muutokset päätettiin, jos se riittäisi KELAlle. Arvatkaas mitä: niitä ei ole olemassakaan! Käsittääkseni lain mukaan lääkärin pitäisi kirjata vastaanottokäynti ja sen kulku tietyn ajan sisällä. Ja minulla on lapseni vanhemapana oikeus myös pyytää kaikki Valosta kirjoitettu luettavakseni. Vastaanottovirkailija puhelimen toisessa päässä alkoi olemaan hieman hätääntynyt tässä vaiheessa puhelua.
Koska vuotavasta laivasta kannattaa pelastautua ennen kuin se uppoaa, oli seuraava askel soittaa kehitysvammapoliklinikalle, että josko ne kohta järjestäisi meille sen siirtopalaverin. Kun siitä jo alkuvuonna sovittiin, eikä haluja jäädä Lastenlinnan kuntousasiakkaaksi ole. Olikin positiivinen yllätys, kun terveydenhoitaja kertoi, että aika on varattuna, mutta lappuset eivät olleet ehtineet meille vielä kotiin. Siihenkin oli varauduttu, että Valon kuntoutussuunnitelma pitää vuodenvaihteessa tehdä uudelleen. Mahtava juttu!
Esikoinen ja mies ovat vielä tämän viikon lomalla, mutta oma mieli alkaa jo askarrella tulevassa. Neljän kuukauden päästä pitäisi palata töihin. Syksy kuluukin varmaan elämänmuutosta valmistellessa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ajatus paluusta työelämään ei kuitenkaan enää ahdista niin paljon kuin aikaisemmin. Uskon, että kyllä asiat jotenkin löytävät oikeille paikoilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti