Käytännössä kansion käyttö tapahtuu siis näin:
On perustaso, Valon tapauksessa siinä on neljä vaihtoehtoa: olo, paikka ja puuha sekä muu (jota ei ole erikseen kylläkään merkitty kansioon). Valo valitsee, koskeeko hänen asiansa oloa, paikkaa vai puuhaa tai kenties jotain muuta. Valinta tapahtuu käymällä ensin läpi vaihtoehdot: "Valo, täällä on olo, paikka ja puuha sekä jotain muuta. Nyt äiti kysyy ja Valo valitsee, koskeeko sun asia oloa, paikkaa, puuhaa vai jotain muuta." Ja sitten minä kysyn yksitellen. "Haluutko valita olon?" Valo viittoo "kyllä" tai "ei". Jos Valo viittoo "ei", varmistetaan vielä "Valo sanoo ei" ja sitten jatketaan. "Haluutko valita paikan?" jne. Jos nyt Valon asia koskisi vaikkapa puuhaa, hän viittoisi puuhan kohdalla "kyllä". Sitten siirryttäisiin kansiossa seuraavaan kohtaan, sillä puuhasta avautuvat vaihtoehdot musiikki, leikki ja jotain muuta. Ja taas kysytään samalla kaavalla. Jos Valo vaikka haluaa leikkiä tietyllä lelulla, hän valitsee "leikin" ja leikistä avaautuu sitten vaihtoehdot kirja, lelu tai jotain muuta. Sieltä Valo valitsee vaihtoehdon lelu, jonka jälkeen aletaan käydä Valon leluja läpi ja Valo valitsee sieltä sitten sen, jonka haluaa. Olennaista on, että valittavana on aina myös vaihtoehto "muu", koska ei voi olettaa, että Valon asia löytyisi aina kansiosta.
Kansion käyttö on todella vaativa juttu. Se vaatii keskittymiskykyä, jotta jaksaa kuunnella vaihtoehdot sekä hyvää muistia, jotta vaihtoehdot myös muistaa. Siksi olemme aloittaneet niin vähillä vaihtoehdoilla. Valon puheterapeutin mukaan Valo on todennäköisesti Suomen nuorin tällaisen kommunikaatiokansion käyttäjä. Muistin tueksi olemmekin kehitelleet kansion käytön oheen sosiaalishaptisia merkkejä. Kyse ei siis ole kehoviittomista, joiden tarkoitus olisi, että Valo alkaisi niitä käyttämään, vaan merkeistä, joiden tarkoitus on helpottaa muistijäljen syntymistä valintavaihtoehdoista ja niiden järjestyksestä. Apua olemme saaneet suoraan naiselta, joka on kehittänyt sosiaalishaptista viestintää kuurosokean miehen kanssa. Ihan huippua!
Oli todella vaikea valita, mitkä asiat otetaan mukaan ensimmäiseen suppeaan kansioon. Mitkä olisivat Valolle kaikkein olennaisimmat jutut? Huomioon piti myös ottaa se, että kansio toivottavasti otetaan jossain vaiheessa käyttöön myös päiväkodissa. Valintoihin ei siis kannattanut laittaa sellaisia vaihtoehtoja kuten "tanssia" tai "vesileikki", koska päiväkodissa tuskin jaksetaan tanssia kanniskelemalla Valoa ja vesileikkiinkään ei taida päästä koska tahansa.
Useamman luonnostelman jälkeen kansioon valikoitui tapoja kertoa, jos jokin on pielessä sekä tietysti tärkeät asiat: missä haluaa olla sekä mitä haluaa tehdä. Valintoihin valittiin niitä, joiden arvelimme olevan suurimmassa suosiossa. Esimerkiksi paikoiksi valittiin syli ja tuoli, koska Valo harvemmin haluaa lattialle. Sitten jos haluaa, hänen täytyy valita kohta "muu" ja odottaa, kunnes valittavaksi tulee lattia. Ajatuksena on, että suosituimmat jutut pääsisi valitsemaan suoraan mahdollisimman yksinkertaista reittiä.
Kansion käyttöä on nyt harjoiteltu, kuten alussa jo mainitsin, muutaman kuukauden ajan. Käyttö aloitettiin tekemällä tutuiksi sosiaalishaptisia merkkejä. Aina kun Valo oli väsynyt, tein Valolle kaksi merkkiä: olo ja väsynyt ja sanoitin samalla: "Valon olo on väsynyt." Ja niin edelleen. Yritin muistaa tehdä sosiaalishaptisen merkin aina otollisena hetkenä. Joulun aikaan otimme käyttöön kansiosta puuha-osion. Olo ja paikka jätettiin siis kokonaan pois ja harjoittelimme puuhan valitsemista ja samalla kansion käytön logiikkaa.
Käyttö on haastavaa ja siinä on aikuisellekin paljon muistettavaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen joutunut kysymään uudestaan, mikä sosiaalishaptinen merkki jollekin tietylle vaihtoehdolle kuului. Ja kuinka monta kertaa olenkaan unohtanut mainita vaihtoehdon "jotain muuta" tai ylipäätään edennyt väärässä järjestyksessä. Mutta hiljaa hyvä tulee ja nyt kansion käyttö alkaa jo sujua.
Valo valitsee puuhansa kansion avulla jo melko hyvin. Alkuun hän ihmetteli, miksi äiti alkoi höpistä pitkiä litanioita aina kun piti ruveta leikkimään ja vaati tekemään kaikenmaailman monimutkaisia valintoja, mutta nyt muistijälki alkaa syntyä. Oivallus siitä, että päästäkseen valitsemaan tietyn jutun, täytyy edetä tiettyä polkua, on tapahtumassa. Valon valinnanvara jo pelkästään erilaisten puuhienkin suhteen on kasvanut valtavasti ja Valo on käyttänyt kansiota hyväkseen valitsemalla paljon lukemista leikkimisen sijaan.
On upeaa nähdä kansion toimivan ja lisäävän lapseni vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä. Pikkuhiljaa laajennamme kansion käyttöä ja otamme mukaan myös vaihtoehdot olo ja paikka. Vaikka kansion käyttö on hidasta ja vaatii paljon paneutumista ja opettelemista, on Valolla silti kyseenalaistamaton oikeus tulla kuulluksi ja ilmaista itseään, halujaan ja toiveitaan mahdollisimman laajasti.
Wau! Luin tämän kaksi kertaa, enkä ole vieläkään varma ymmärsinkö... ;) Luetan vielä Lallilla ja mietitään voisimmeko mekin tehdä, toki hieman (tai siis paljon) yksinkertaisemman mallin...
VastaaPoistaNostan sinulle ja teille hattua kun jaksatte ja ennen kaikkea olen niin onnellinen ja ylpeä Valosta, kun hän pystyy tällaiseen. Upeaa kertakaikkiaan!
Monen monta halausta teille molemmille.
Havainnollistan ja selitän tätä mieluusti lisää, kysyt vaan. Periaate on yksinkertainen, yhdestä vaihtoehdosta avautuu aina muutama uusi.
VastaaPoistaKyllä tämä on aika paljon paneutumista ja opettelua vaatinut, mutta lopputulos on sen arvoinen. :)
Aivan mahtava juttu! Yksinkertainen juttuhan tuo on... näin paperilla. Valolla on varmasti sulattelemista ja muistamista, mutta kunhan sitä aina toistetaan niin kyllä se varmasti alkaa sujua aina vain paremmin. Ja muistan hyvin sen, minkä juuri sinä taisit kirjoittaa että vammaiset lapset ovat usein niin passiivisia sen tähden, koska eivät enää edes viitsi yrittää tulla ymmärretyiksi koska niin ei koskaan käy. Valon kannalta on uskomattoman upeaa että hän saa tehdä valintoja. Varmaan joskus menee turhautumisen puolelle jos on vaikka paha olo ja aletaan kyselemään sopivaa puuhaa, mutta aika nopeastihan se oikea vaihtoehto sieltä tulee, kunhan ensin oppii sanomaan ei niin kauan kunnes tärppää. Kuten sanoit tuo on varmasti haastavaa, molemmille, mutta Valolle tosi hieno tilaisuus kommunikaatioon. Valo on tosi onnekas, kun on saanut tuollaisen äidin! ;) -elina
VastaaPoistaOnneksi valmiissa maailmassa ei ole mihinkään kiire. Kansio voidaan ottaa käyttöön juuri niin nopeasti tai hitaasti kun tuntuu hyvältä ja juuri niin pienissä osissa kuin halutaan. Menee varmasti vielä pitkään ennen kuin koko kansio on Valon ulkomuistissa. :)
PoistaUskallan väittää, että vammaisten lasten kommunikointimahdollisuuksia aliarvioidaan rajusti ja heille suodaan mahdollisuuksia omaan mielipiteen ilmaisuun aivan liian vähän. Kehitysvammaisten kommunikointi voi olla usein hidasta ja näyttää helposti epäselvältä, kun motoriikka on kömpelöä. Meillä "terveillä" aikuisilla ei muka riitä aikaa ja keskittymiskykyä pysähtyä kuuntelemaan.
han mahtava vaihtoehto! Jos meillä ei v i h d o i n k i n Topiaksen kanssa olisi lähtenyt kuvakommunikointi jollain tapaa vauhtiin (tuskallisen hitaasti, mutta jollain tapaa kuitenkin…) olisin testannut tätä. Me väsäsimme itseasiassa viime keväänä Topiakselle valokuvista kansion; valokuvat kun olivat ainoat, jotka menivät perille. Näiden lapsukaisten kanssa huomaa, että välillä on sovellettava. Eipä ollut meidänkään putelle tuo valokuvakansio ihan vain kokonaan valokuvista tehtynä mikään joka päiväinen juttu. : Mari
VastaaPoistaTosi hienoa, että T:lle on löytynyt toimiva ratkaisu. Miksikä pelkkiä valokuviakin ei voisi käyttää. jos ne soveltuvat parhaiten. Ongelmana on tietysti se, että mitä yleismaailmallisempi vaihtoehtoinen kommunikointimenetelmä on, sitä helpommin lapsen kanssa toimivat tahot osaavat sitä käyttää ja silloin se tulee myös käyttöön. Tahtoo sanoa, että liiassa soveltamisessa on aina se riski, että muut lapsen kanssa toimivat eivät välttämättä jaksa opetella vaihtoehtoisen kommunikointimuodon käyttöä. Tai eivät esim. pidä sitä hyvänä tapana kommunikoida. Valon kanssa olen törmännyt tällaiseenkin, hänen kanssaan kun on sovellettu aika lailla. :)
VastaaPoistaValo on kyllä teroittanut niin paljon minulle sitä tosiseikkaa, että olennaisinta on, että on halua tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, millä tavalla sen tekee, se on sivuseikka. Kun on tahtoa vaikuttaa ympärillään olevaan (siis halua kommunikoida), keino löytyy kyllä.