Yllätys, yllätys!

Kuten kaikki blogin lukijat tietävät, minulla on ruhtinaallisesti sekä rentoutumisaikaa, että virkeää olotilaa. Helsingin kaupungin varhaiskasvatusvirasto on kuitenkin päättänyt pitää huolen siitä, että näitä kahta on viime aikoina ollut hieman vähemmän.

Valon taannoisessa vasu-keskustelussa päiväkodissa tuli esille sellainen mielenkiintoinen seikka, että seuraavana syksynä päiväkodissa ei ehkä pystytä tarjoamaan terapiatiloja, jotta lapsen terapeutit voivat tulla päiväkotiin pitämään terapiansa. Syy: joku tai jotkut varhaiskasvatusvirastossa ovat keksineet, että monivammaisten lasten ryhmässä on liikaa tilaa per lapsi. Joten ryhmän tiloihin voidaan sijoittaa enemmän lapsia. Miten nerokasta! Tilaa ei siis jää terapioiden pitämiseen.

No, me vanhemmat tietenkin lievästi sanottuna närkästyimme varhaiskasvatusviraston suunnitelmista. Lähetin sähköpostia päiväkodin johtajalle sekä päivähoitoalueen johtajalle ja kysyin asiasta. Erehdyin kuitenkin kirjoittamaan hieman raflaavaan sävyyn kysyessäni, miksi Valon ryhmään aiotaan ottaa enemmän lapsia. Tietenkään itse lapsiryhmään ei voida ottaa lisää lapsia, koska mova-ryhmien koko on säädelty. Mutta tiloihin voidaan sijoittaa lapsia muista ryhmistä. No, molemmat johtajat vastasivat että älä kuule huoli, ei siihen ryhmään oteta enempää lapsia. Lähestulkoon tahallaan ymmärsivät minut väärin. Ja sillä pystyivät täysin "unohtamaan" sen kertomisen, että ryhmän tiloihin sijoitetaan lisää lapsia.
Joka kerta kun lähetän tämäntyyppistä palautetta, kohtaan saman ongelman. Kysymyksiin vastataan pelkällä liirumlaarumilla ja suoraan sanoen toisinaan jopa alentavasti. Omasta mielestäni olen kuitenkin kirjoittaessani aina asiallinen, en mene ikinä henkilökohtaisuuksiin ja kirjoitan myös suht muodollisesti ja kohteliaasti. Kaipaisin lisää avoimuutta viestintään. Jos muutoksia aiotaan tehdä, miksei niistä voida puhua avoimesti ja rehellisesti?
Varhaiskasvatusviraston puolesta voin kertoa, että minulle on tarjottu asian tiimoilta keskusteluaikaa, mutta en ole vielä ehtinyt vastamaan viestiin enkä oikein tiedä, tapahtuisiko keskustelukaan rehellisyyden hengessä.

Olen jotenkin tosi kyllästynyt siihen, että joudun jatkuvasti ajamaan lapseni oikeuksia. Eikö ole itsestäänselvää, että jos lapselle on myönnetty kaupungin sosiaaliviraston vammaispalvelun kautta tukena ilmainen kuntouttava päivähoito, niin se velvoittaa kaupungin varhaiskasvatusvirastoa jossain määrin...
Ei ole sattumaa, että terapeutit tulevat päiväkotiin ohjaamaan lasta. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että lapsen kanssa tehtävät harjoitukset ja lapsen kuntoutumista hyödyttävät asiat saadaan terapeuttien ja lapsen hoitajien tapaamisten ja kuulumisten vaihdon myötä toteutumaan lapsen päiväkotiarjessa. On myös lapsen kannalta hyvä, että hän ei joudu liikkumaan päiväkotipäivän aikana paikasta toiseen. Siitäkään ei ole haittaa, että vanhemmat eivät joudu järjestelemään lapsensa terapiaan kuskauksia työpäivänsä keskelle. Esimerkiksi Valolla terapioita on yhteensä kolme kertaa viikossa, joten kyseessä on ihan merkittävästi työssäkäyntiä haittaava tekijä.
Toisaalta, jos ainut tila, joka terapioille on päiväkodissa enää vapaana (kauhean sumplimisen myötä) on keskellä käytävää, niin saako lapsi parhaan mahdollisen hyödyn terapiasta kaiken ohimenevän trafiikin keskellä?

Voidaan myös miettiä, että monivammaisten ryhmä on pieni siksi, että siellä olevat lapset hyötyvät rauhallisesta ja kohtuullisen hiljaisesta ympäristöstä. Monilla on keskittymisongelmia ja ääniyliherkkyyttä. Liiallinen aistikuormitus voi provosoida mm. epilepsiakohtauksia. Valolle liika hälinä toisi sokeuden vuoksi vaikeuden hahmottaa ihmisten paikkoja ja muuta ympäristöä kun ääniympäristö olisi niin sekava.
Ja lisäksi on ne pöpöt. Päiväkodissa joka puolelle pienten käsien lääppimät oksennustaudit, rs-virukset ja influenssat... Moni monivammainen lapsi on vakavasti sairas. Ja koska heidän perussairautensa heikentää heidän kuntoaan ja joissain tapauksissa myös vastustuskykyään, he myös sairastavat pitkään ja vaikeammin kuin terveet ikätoverinsa. 

Lopuksi, voin paljastaa kaikille jotain dramaattista! Itse asiassa tilaa ei ole ryhmässä kovinkaan paljon per lapsi, kun otetaan huomioon kaikkien hänen apuvälineidensä tarvitsema tila. Valolla on päiväkodissa rattaat, pyörätuoli, pandatuoli, vessatuoli ja seisomateline. Eikä hän ole ainut, jolla apuvälineitä riittää.

Valon puheterapeutti tiesi kertoa, että Valon ryhmä ei ole ainut Helsigin kaupungin varhaiskasvatusviraston erityisryhmä, jossa terapioiden järjestäminen ensi toimikaudella on vaakalaudalla. En tiedä, kuka tämän neronleimauksen on keksinyt, mutta on selvää että hänellä itsellään ei ole mitään käsitystä monivammaisista lapsista ja heidän hoidostaan ja kuntoutuksestaan. Häntä ei ole myöskään mitä ilmeisimmin kiinnostanut perehtyä asiaan ennen päätöstään. Tietenkin, jos lapsia on tulossa päiväkotiin aiempaa enemmän ja tiloja on vain pakko saada jostain lisää, niin sitten niitä on saatava lisää. Mutta miten ja mistä, se on poliittinen ja eettinen kysymys. Yhteiskunta punnitaan siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan.