perjantai 21. maaliskuuta 2014

Yllätys, yllätys!

Kuten kaikki blogin lukijat tietävät, minulla on ruhtinaallisesti sekä rentoutumisaikaa, että virkeää olotilaa. Helsingin kaupungin varhaiskasvatusvirasto on kuitenkin päättänyt pitää huolen siitä, että näitä kahta on viime aikoina ollut hieman vähemmän.

Valon taannoisessa vasu-keskustelussa päiväkodissa tuli esille sellainen mielenkiintoinen seikka, että seuraavana syksynä päiväkodissa ei ehkä pystytä tarjoamaan terapiatiloja, jotta lapsen terapeutit voivat tulla päiväkotiin pitämään terapiansa. Syy: joku tai jotkut varhaiskasvatusvirastossa ovat keksineet, että monivammaisten lasten ryhmässä on liikaa tilaa per lapsi. Joten ryhmän tiloihin voidaan sijoittaa enemmän lapsia. Miten nerokasta! Tilaa ei siis jää terapioiden pitämiseen.

No, me vanhemmat tietenkin lievästi sanottuna närkästyimme varhaiskasvatusviraston suunnitelmista. Lähetin sähköpostia päiväkodin johtajalle sekä päivähoitoalueen johtajalle ja kysyin asiasta. Erehdyin kuitenkin kirjoittamaan hieman raflaavaan sävyyn kysyessäni, miksi Valon ryhmään aiotaan ottaa enemmän lapsia. Tietenkään itse lapsiryhmään ei voida ottaa lisää lapsia, koska mova-ryhmien koko on säädelty. Mutta tiloihin voidaan sijoittaa lapsia muista ryhmistä. No, molemmat johtajat vastasivat että älä kuule huoli, ei siihen ryhmään oteta enempää lapsia. Lähestulkoon tahallaan ymmärsivät minut väärin. Ja sillä pystyivät täysin "unohtamaan" sen kertomisen, että ryhmän tiloihin sijoitetaan lisää lapsia.
Joka kerta kun lähetän tämäntyyppistä palautetta, kohtaan saman ongelman. Kysymyksiin vastataan pelkällä liirumlaarumilla ja suoraan sanoen toisinaan jopa alentavasti. Omasta mielestäni olen kuitenkin kirjoittaessani aina asiallinen, en mene ikinä henkilökohtaisuuksiin ja kirjoitan myös suht muodollisesti ja kohteliaasti. Kaipaisin lisää avoimuutta viestintään. Jos muutoksia aiotaan tehdä, miksei niistä voida puhua avoimesti ja rehellisesti?
Varhaiskasvatusviraston puolesta voin kertoa, että minulle on tarjottu asian tiimoilta keskusteluaikaa, mutta en ole vielä ehtinyt vastamaan viestiin enkä oikein tiedä, tapahtuisiko keskustelukaan rehellisyyden hengessä.

Olen jotenkin tosi kyllästynyt siihen, että joudun jatkuvasti ajamaan lapseni oikeuksia. Eikö ole itsestäänselvää, että jos lapselle on myönnetty kaupungin sosiaaliviraston vammaispalvelun kautta tukena ilmainen kuntouttava päivähoito, niin se velvoittaa kaupungin varhaiskasvatusvirastoa jossain määrin...
Ei ole sattumaa, että terapeutit tulevat päiväkotiin ohjaamaan lasta. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että lapsen kanssa tehtävät harjoitukset ja lapsen kuntoutumista hyödyttävät asiat saadaan terapeuttien ja lapsen hoitajien tapaamisten ja kuulumisten vaihdon myötä toteutumaan lapsen päiväkotiarjessa. On myös lapsen kannalta hyvä, että hän ei joudu liikkumaan päiväkotipäivän aikana paikasta toiseen. Siitäkään ei ole haittaa, että vanhemmat eivät joudu järjestelemään lapsensa terapiaan kuskauksia työpäivänsä keskelle. Esimerkiksi Valolla terapioita on yhteensä kolme kertaa viikossa, joten kyseessä on ihan merkittävästi työssäkäyntiä haittaava tekijä.
Toisaalta, jos ainut tila, joka terapioille on päiväkodissa enää vapaana (kauhean sumplimisen myötä) on keskellä käytävää, niin saako lapsi parhaan mahdollisen hyödyn terapiasta kaiken ohimenevän trafiikin keskellä?

Voidaan myös miettiä, että monivammaisten ryhmä on pieni siksi, että siellä olevat lapset hyötyvät rauhallisesta ja kohtuullisen hiljaisesta ympäristöstä. Monilla on keskittymisongelmia ja ääniyliherkkyyttä. Liiallinen aistikuormitus voi provosoida mm. epilepsiakohtauksia. Valolle liika hälinä toisi sokeuden vuoksi vaikeuden hahmottaa ihmisten paikkoja ja muuta ympäristöä kun ääniympäristö olisi niin sekava.
Ja lisäksi on ne pöpöt. Päiväkodissa joka puolelle pienten käsien lääppimät oksennustaudit, rs-virukset ja influenssat... Moni monivammainen lapsi on vakavasti sairas. Ja koska heidän perussairautensa heikentää heidän kuntoaan ja joissain tapauksissa myös vastustuskykyään, he myös sairastavat pitkään ja vaikeammin kuin terveet ikätoverinsa. 

Lopuksi, voin paljastaa kaikille jotain dramaattista! Itse asiassa tilaa ei ole ryhmässä kovinkaan paljon per lapsi, kun otetaan huomioon kaikkien hänen apuvälineidensä tarvitsema tila. Valolla on päiväkodissa rattaat, pyörätuoli, pandatuoli, vessatuoli ja seisomateline. Eikä hän ole ainut, jolla apuvälineitä riittää.

Valon puheterapeutti tiesi kertoa, että Valon ryhmä ei ole ainut Helsigin kaupungin varhaiskasvatusviraston erityisryhmä, jossa terapioiden järjestäminen ensi toimikaudella on vaakalaudalla. En tiedä, kuka tämän neronleimauksen on keksinyt, mutta on selvää että hänellä itsellään ei ole mitään käsitystä monivammaisista lapsista ja heidän hoidostaan ja kuntoutuksestaan. Häntä ei ole myöskään mitä ilmeisimmin kiinnostanut perehtyä asiaan ennen päätöstään. Tietenkin, jos lapsia on tulossa päiväkotiin aiempaa enemmän ja tiloja on vain pakko saada jostain lisää, niin sitten niitä on saatava lisää. Mutta miten ja mistä, se on poliittinen ja eettinen kysymys. Yhteiskunta punnitaan siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan.


16 kommenttia:

  1. :( Kerta kaikkisen väärin. Ja vielä enemmän pistää ärsyttämään, että vaikka itse on politiikassa mukana, ei pysty tuolle asialle tekemään mitään - ainakaan vielä. Puhetta ja melua, adressia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuollaisia asioita voi yksi ihminen, oli sitten politiikassa tai ei, helposti hetkauttaa. Mutta keskustelua voi aina herätellä, kuten minä olen tässä tehnyt. :)

      Poista
  2. huh, en tiedä näinkö lopputekstiä edes kunnolla, kun verenpaineet nousivat, ja näkö sumeni ensimmäisten rivien jälkeen. Niin väärin. Ja ymmärrän tuon ärsytyksen, ja ketutuksen määrän, kun ikinä ei voi tuudittautua siihen, että asiat sujuvat omilla painoillaan. Kuten pitääkin. Vaan kaiken muun rankkuuden, ja surun lisäksi saat käydä "elämän sivussa" taistoja oikealle, ja vasemmalla. Adressi pystyyn! Ja taas kerran; tsemppiä!! : Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Minä juuri tänään totesin eräälle ystävälleni, että Valon elämässä ei ole ainuttakaan vuotta, jonka aikana ei oltaisi jouduttu vänkkäämään viranomaisten kanssa. Ihan hullua! Systeemi toimii oikeasti todella huonosti, jos siinä on kokoajan näin paljon puutteita ja jopa suoranaisia moraaliongelmia.
      On uskomatonta myös se, kuinka pitkälle raha ajaa lasten edun edelle, vaikka uskon, että aika moni tämän systeemin rahoittajista - eli meistä kaikista - ajattelee, että lasten päivähoito on sellainen kohde, johon rahaa voidaan sijoittaa ennemmin kuin johonkin toiseen asiaan.

      Poista
  3. Luin vauhtiin päästyäni koko blogisi läpi. Pitkän matkan olette Valon kanssa jo kulkeneet! Halusin kiitellä sinua teksteistäsi, tulevana sairaanhoitajana mielenpäälle jäi paljon pohdittavaa siitä, miten itse potilaita kohtaa ja kohtelee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että blogi antaa sinulle uusia näkökulmia (tulevaan) työhösi. Sairaamhoitajalla on tärkeä rooli sairaalakokemuksessa, sillä he ovat usein enemmän läsnä kuin lääkärit. On hienoa, kun kohtaa sellaisia sairaanhoitajia, joilla on hetki aikaa jäädä kuuntelemaan ja keskustelemaan.

      Poista
  4. Ei voi muuta kuin kauhistella moisen päätöksen tehnyttä henkilöä/ryhmää. Se on niin totta, että useimmiten heillä ei ole käytännön käsitystä monivammaisista lapsista. Lipuista ja lapuista voidaan kyllä asioita lukea, mutta välillä niillä ei ole mitään tekemistä oikean käytännön kanssa. Saadaan vaan ruksi lappuun, että DONE. Tämä on mielestäni laajempikin ongelma eri tahojen kanssa. Nurkan takaa on helppo huudella ja lappua lukea sekä päätöksiä tehdä. Päätöstäkään ei edes uskalleta sanoa kasvotusten, vaan lähetetään kirjeitse, jos muistetaan postittaa.

    Monivammaisen lapsen kuljettaminen paikasta toiseen rasittaa ja väsyttääkin lasta. Kuntoutuksesta ja terapiasta ei saada silloin parasta hyötyä, jos ollenkaan. Kuntoutus-ja terapiatila ei voi mielestäni olla käytäväkään. Mainitsemasi asiat ovat juuri niitä ongelmia, jota se tuo. Onko päiväkodissa ns. henkilökunnan taukohuonetta tai hallintohuonetta? Miten olisi vaihtokaupat? Terapiat pidettäisiin joissakin näissä huoneissa, henkilökunta voi tulla tauolle tai tekemään paperitöitä käytävälle. Vai palataanko alkuun, kuntoutus- ja terapiahuone on välttämätön päiväkodeissa, joissa on mova-ryhmä. Se pitäisi olla säädelty, kuten on ryhmän kokokin. -Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On itsestäänselvää, että päättäjillä ei voi olla erityisosaamista ja kokemusta kaikista niistä elämäntilanteista ja asioista, joihin he ovat päätöksillään vaikuttamassa. Mutta ylimielinen ote tässä tilanteessa, ajatus siitä, että mitään tietoa ei tarvitakaan koska päätös runnotaan läpi joka tapauksessa, riippumatta siitä montako luuta runnoessa katkeaa, on käsittämätöntä.

      Minäkin olen ollut yhtä radikaaleissa ajatuksissa ja aikeissani on ehdottaa seuraavassa s-postiviestissäni juuri tällaista ratkaisua: joko jakotilat vapautetaan movaryhmän sijaan hlökunnan kahvihuoneesta tai johtajan työhuoneesta tai vaihtoehtoisesti nämä tilat voidaan valjastaa terapiakäyttöön (jolloin niitä ei voida enää käyttää nykyisessä muodossaan, sillä sisustusta täytyy rukata ja lisäksi ryhmän jokaisella lapsella on todennäköisesti useampia terapioita viikossa eli huone olisi myös ahkerassa käytössä). Ajatuksen kääntäminen toisin päin - heittämällä "kehiin" yhtä absurdin ajatuksen, kuin miltä varhaiskasvatusviraston ajatus minusta tuntuu, antaa ehkä vastapuolelle ajattelemisen aihetta. Ehkä...

      Poista
    2. Olet oikeassa, asiantuntemusta päättäjiltä ei voi vaatia kaikilta osa-alueilta. Mutta jos ei omaa riittävää asiantuntemusta itse, silloin hyvä konsultoida eri tahoja ennen kuin päätös tehdään.

      Luin tällä viikolla maaliskuussa julkaistun Harvinaiset sairaudet kansallisen ohjelman ohjausryhmän raportin. Yksi ohjelman tavoitteesta on, että harvinaissairaat, heidän läheisensä ja potilasjärjestöt osallistuvat paremmin harvinaissairauksia koskevaan päätöksentekoon ja palveluiden suunnitteluun. Tämä on EU:n neuvoston suosituksenkin mukainen. Raportin mukaan myös tämä olisi lähtökohtana sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä ja palvelujärjestelmää kehitettäessä. Raportista löytyi erittäin hyviä muitakin parannusehdotuksia. Toivon sydämestäni etteivät raportin ehdotukset jää vain sanahelinäksi vaan oikeasti toteutuvat. -Liisa

      Poista
    3. Kiitos lukuvinkistä! Monesti tuntuu, että pitäisi kuulla nimenomaan niitä ihmisiä, jotka ovat arjessa mukana, ei mitään "asiantuntijoita", jotka ovat tutkineet aihetta tai saaneet jonkinlaisen koulutuksen aiheeseen liittyen. Silloin palveluista saataisiin oikeasti toimivia, kun lähdettäisiin kehittämään niitä sen pohjalta, millaisia palveluita ja miten järjestettynä tarvittaisiin eniten.

      Poista
  5. Käännä ihmeessä ajatus toisinpäin - nyt joukkovoimaa vanhempien kesken! Tuottaisiko tulosta?
    Täällä meillä päinkin puhaltaa päivähoidossa säästötoimet, mut onneksi ei ole tullut vielä mitään kurjaa.
    Olette ajatuksissa, tsemppiä ja voimia.

    t. Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan nyt, mihin tämä etenee. Päiväkotialueen johtaja kirjoitti minulle tänään, että olen saanut täysin väärää tietoa. :) Epäilen vahvasti että ryhmän henkilökunta keksisi näitä juttuja päästään, mutta ehkäpä johtajien kesken on kuitenkin päätetty vetää ajatus takaisin hautomoon..

      Poista
  6. Voi itkun viulut!!

    Tää on niin tätä!! Ihan kuin se jotain auttaisi, niin ottaa niin paljon päähän teidän puolesta. Kyllä se niin on, että heikoimmilta viedään kaikki :(

    Tuosta kommunikaatioasiasta on ihan pakko tässä sen verran avautua, että uskon, että viralliset tahot pitävät äitejä jotenkin normaaliin keskusteluun kykenemättöminä ja hysteerisinä. Itse huomasin tämän kristallinkirkkaana, kun otin yhteyttä kouluun pojan kiusaamisasiassa ja minua vain hyssyteltiin ja oltiin vähän että no no. Vaikka todellakaan en uhkaillut, saanut hysteeristä kohtausta enkä mennyt henkilökohtaisuuksiin. Mutta annas olla, kun pojan isä soitti koululle. Samantien järjestettiin KiVa-palaverit.

    Aurinkoista kevättä ja toivottavasti koko ryhmän vanhemmat astuu yhteen rintamaan!

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut saman. Tärkeissä palavereissa miehen pitää olla aina mukana, niin jutut pysyy paljon asiallisempina ja koko kokouksessa on ihan erilainen ilmapiiri. On se kumma juttu... Toivottavasti poikasi kouluasiat saadaan järjestykseen.

      Poista
    2. Byrokraattina koen jonkunlaista kollektiivista häpeää siitä, miten me byrokraatit toimimme. Byrokraateilla on omat paineensa, eikä asiakkaan kokema huono tulos ole aina virkamiehen pahaa tahtoa, vaan enemmän järjestelmän ongelma. Mutta ylimielistä käyttäytymistä ei voi puolustaa eikä avoimuuden puutetta. Voimia vain kamppailuusi Valon oikeuksien puolesta. Optimismi kannattaa säilyttää: kyllä byrokraattikin lopulta ymmärtää, mikä on oikein. T. Jaakko

      Poista
    3. Olen huomannut, että monet asiat ovat selvitettävissä, kun vain jaksaa itse ottaa yhteyttä ja älähtää (no, joskus täytyy jyrähtää).
      Tavallaan ymmärrän, että byrokraatin täytyy olla byrokraatti. Häntä ei kohtaa itsenään, vaan työnantajansa edustajana. Jos ylipäänsä kohtaa ikinä. Siinä on kai ideana se, että objektiivisuus säilyisi mahdollisimman pitkälle.
      Toisaalta se, ettän päätökset tehdään siellä, missä ei ole konkreettista käsitystä päätöksiä koskevista asioista, johtaa väistämättä siihen, että palvelut eivät aina välttämättä kohtaa käyttäjien tarpeita.

      Monesti tuntuu kurjalta antaa miinusmerkkistä palautetta. Loppupeleissä päiväkodin johtaja ei varmaankaan pysty sanomaan lopullista sanaa esim. ryhmäsijoituksista hänen päiväkodissaan/-kodeissaan, mutta jollekulle se palaute täytyy antaa ja monesti kehotankin välittämään palautettani myös eteenpäin ylemmille tahoille.

      Haluan uskoa, että tämä Valon päiväkotiasia saadaan vielä ratkeamaan parhain päin. Niinhän se oli viime vuonnakin, kun taistelin Valon päivähoitoasioista varhaiskasvatusviraston kanssa.

      Poista