Relaxing

Ihan alkuun kiitos kaikille posteista, tekstiviesteistä, puheluista. Kiitos kaikista avuntarjouksista, lohdun sanoista ja ystävyydestä. Olen ollut hyvin liikuttunut ja kiitollinen, vaikka voimia vastaamiseen ei ole aina löytynyt. Lupaan pikkuhiljaa löytää aikaa kaikille vastaamiseen ja kaikkien ihanien ihmisten näkemiseen.

Kesäkuun ilmat tuntuivat noudattelevan meikäläisen tunnepuolta aika hyvin. Taivas itki päiväkausia lähes putkeen ja oli kylmä ja kolea. Toki oli ihan kaunistakin ja raikasta ja hyvän tuoksuista. Nyt on saatu vihdoin aurinkoa ja lämpöä. Viikonloppuna oltiin lasten kanssa paikallisella uimarannalla ja Valokin tykkäsi läträtä. Yllätyin aika paljon, koska viime kesänä koko paikka, saati viileä vesi, oli Valosta ihan perseestä.

Valolle helle tuntuu sopivan kesä kesältä huonommin. Poika on flegu, flegu ja flegu. Väsy, väsy ja väsy. Lisäksi kiusana ovat olleet kivuliaat epilepsiakohtaukset. Ennen kohtausta alkaa sydäntä särkevä avunhuutoparku, sitten tulee kohtaus ja hetken päästä oikein näkee kuinka olo helpottaa. Yleensä kohtauksen kaverina on jonkunnäköinen refluksiyrjö tai ainakin nieleksintää. 
Valollahan aloitettiin uusi refluksilääke joskus keväällä (kevät on mielessäni hiukan tavallistakin enemmän sumun peitossa, ei sillä, että jäsentäisin aikaa muutenkaan kovin skarpisti, mutta joka tapauksessa anteeksi jos olen jo kirjoittanut tästä). Kyseessä on vaihdevuodet ohittaneiden naisten ummetuslääke ja kirurgin saatesanat lääkekokeilulle olivat vähän sen tyyppiset, että kokeillaan, mitä tapahtuu. Tuli taas sellainen tunne, että lapsemme joutuu koekaniiniksi... Lisäksi yksi lääkepaketti maksaa melkein 70e, joten päätin jo apteekissa, että jos merkittävää hyötyä ei ole, kokeilu saa jäädä niille sijoilleen. Iloa lääkkeestä ei ollut, joten nyt mennään ilman. Ihan kohtalaisesti on selvitty - Valo on edelleen hengissä ja äitikään ei ole seonnut (ehkä) ja hypännyt parvekkeelta alas. 
Kirurgi väläytteli taas jo kerran kuoppaamaansa fundoplikaatiotakin. Mutta en oikein lämpeä sille, muistan ihan liian hyvin hänen vuoden takaiset perustelunsa sille, miksi fundoplikaatio ei sovi Valolle. Että tuskin se sopii nyt yhtään sen paremmin...

Turvotusasian tiimoiltakaan ei uutisia. Pitäisi jaksaa mittailla mittanauhalla turvotuksia ja kirjoitella tuloksia ylös. Verikokeitakin on otettu, kaikki mahdollinen. Jopa veren proteiiniarvot ja b12-pitoisuus on testailtu, häikkää on ainoastaan siinä, että hemoglobiini on vähän alakanttiin. Postissa tuli resepti rautakuuriin.

Meikäläisellä on vielä neljä kesälomaviikkoa jäljellä ja nuttura löysemmällä kuin vuosikausiin. Musiikkia on tullut kuunneltua paljon ja se on voidellut ja tarjonnut lohtua uupuneelle mielelle. Tv:n olen avannut satunnaisesti vain mm-kisoja katsoakseni, muutoin koko turhake on saanut olla kiinni. Ja oi että on hyvä olo, kun illat ei mene hukkaan tuijottaen ohjelmia, joista itsekin tietää, että ne on järkyttävää ihmisen aliarviointia.
Esikoinen häipyi eilen maalaismaisemiin (lupasi tulla kotiin kun koulu alkaa :)). Kesälomasuunnitelmiin kuuluu lähinnä kesäkilojen kerääminen. Reagoin tapahtumiin aika voimakkaan fyysisesti ja useamman viikon lähes kaikki syöty tuli ylös ja muutoinkaan ruokahalua ei hirveästi ollut. Paino putosi alle viidenkymmenen kilon ja se on hittovie jo aika hemmetin vähän, vaikka olenkin hobittikokoa. Tarkoitus on kuitenkin näyttää Naiselta, ei pikkupojalta, eikä varsinkaan auschwizistä karanneelta. Nyt ruokahalu palailee ja eilen illalla keräsin kolesterolia verisuoniin nepalilaisessa. Alkuruuaksi friteerattua tuorejuustoa (nam!), pääruuaksi kasvisjuustopyöryköitä manteli-cashew-kerma-voikastikkeessa (oih!) ja jälkiruuaksi mangolassi jäätelöllä (taivaallista!). Oltiin liikkeellä suorastaan eteläeurooppalaiseen ruoka-aikaan ja Valo tuhisi yöuniaan tyytyväisesti rattaissa. Ei voi kun ihmetellä, miksi tyhmä nainen on vaan istunut kaikki illat kotona, kun elääkin olisi voinut. Onneksi ei ole liian myöhäistä.