Lääkärin vastaanotolla

Viikko sitten olimme mielenkiintoisella lääkärikäynnillä, jossa paneuduttiin Valon turvotusasioihin. Kerrankin vain niihin. Lääkäri oli harvinaisen perehtynyt Valon papereihin ja kaikkeen siihen, mitä turvotusasioiden saralla on jo tehty. Hän oli miettinyt monenmoista.

Tunsin jonkin verran voitonriemua, kun hän kysyi ihmetellen (ja ehkä jopa hieman kauhuissaan) eikö Valon vatsahappoja neutraloivaa lääkitystä ole lainkaan tauotettu kaikkien niiden vuosien aikana, jolloin Valo on kyseisiä lääkkeitä popsinut. Muistan helisseeni asiasta jossain vaiheessa lääkityksen alettua, mutisseeni lääkäreille ja itsekseni (ja kaikille halukkaille kuuntelijoille :) ) jotain sen tyyppistä, että vatsassa ei ole happoja sattumalta ja että saattaa olla epäviisasta poistaa ne kokonaan ruoansulatuksesta. Mutta kukaan lääkäri ei ennen tätä ole myöntänyt minulle, että lääkitystä kannattaisi tauottaa. Vatsahappojen neutraloiminen vaikuttaa ruoansulatukseen, ravintoaineiden imeytymiseen ja monen moiseen muuhun seikkaan. Surkeimmassa tapauksessa saadaan aikaan noidankehä, jossa vatsahappolääke hidastaa ja vaikeuttaa ruoansulatusta, joka taas ärsyttää refluksia. Joten nyt kokeilemme lääkkeen tauotusta ja katsomme, mitä ruokatorvi ja hampaat pitävät happamista yököistä. Joka tapauksessa on aina hienoa tavata lääkäri, joka uskaltaa keskustella lääkkeiden haitoista ja hyödyistä ja joka uskaltaa ehkä antaakin mielipiteistään vähän enemmän kuin sen HUSin virallisen linjan.

Valon turvotukseen hän otti kannan, että se todennäköisesti johtuu Valon staattisista asennoista ja vähäisestä omasta liikkeestä. Ongelmahan ilmaantui päiväkodin aloittamisen myötä ja tämä tukee hyvin teoriaa, sillä päiväkodissa Valo istuu apuvälineissä huomattavasti enemmän kuin kotona. Laajat tutkimukset turvotuksen löytämiseksi on jo pitkin vuotta tehty, enimmäkseen verikokeiden avulla on selvitetty sisäelinten tilaa, puutostiloja ja kaikenlaista jännää, jonka olemassaolosta en edes tiennyt (ja josta en ehkä välitä tietääkään sen enempää). Joitakin verikokeita lääkäri vielä määräsi harvinaisten turvotusten syiden tarkistamiseksi. Joka tapauksessa hän oli sitä mieltä, että mitään kokein mitattavaa tai selvitettävää syytä turvotukselle tuskin löytyy ja silloin on oletettava, että kyse on liikuntavamman mukanaan tuomasta ongelmasta. Kerrankin ongelma, jolle voi ainakin yrittää tehdä jotain - lisätä Valon asennonvaihteluita ja liikettä.

Monenmoista muutakin käynnin aikana käytiin lävitse. Nokkosrokkolehahduksista lääkäri lohdutti, että Valo ei ole ainut, joilla tällaisen oireen syyt jäävät pimentoon. Lehahduksen voi kuulemma laukaista lähes mikä tahansa, eikä kyse tarvitse olla allergiasta. Lääkäri oli myös ensimmäinen, joka oli huolissaan siitä, turpoavatko Valon hengityselimet nokkosrokkoshown aikaan, koska rokko ilmaantuu hyvin yläraaja- ja kasvopainotteisesti.
Ja sitten puhuttiin Valon hemoglobiinista ja siitä, miksi se nousee niin huonosti. Ja siitä, että sen takia mahdollisesti täytyy tarkistaa, onko refluksi tehnyt ruokatorveen haavaumia. Ja monenmoista muutakin käytiin läpi. Käynti oli hyvä ja kerrankin joku oli perehtynyt aika perusteellisen oloisesti Valon ongelmiin. Siitä tuli hyvä olo!

Elämässä on ollut kaikenlaista haipakkaa.Viikonloppuna nautittiin hienosta säästä ja käytiin pitkällä metsälenkillä, jonka ihaninta antia oli löytää aukea, jolla kasvoi hedelmistä notkuvia omenapuita. Herkuttelimme oikein mehevällä omenapiirakalla, joka kutkutti alkukantaisia metsästäjä-keräilijä-vaistoja kun omenat oli kerta itse löydetty ja poimittu. :) Tällä viikolla on juhlittu 10-vuotiasta esikoista. Valo on voinut muutoin ihan hyvin, mutta epilepsiakohtauksia on tullut ihan liikaa. Toiset päivät ovat pelkkää nykinää ja sitä on aina yhtä hankala katsella vierestä... Mutta hyvinä hetkinään Valo on skarppi ja ihana oma itsensä ja kommunikoi tosi taitavasti. <3