Flunssien suhteen ei pitäisi koskaan huokaista helpotuksesta liian aikaisin. Tai varsinkaan hehkuttaa, että niistä selvittiin helpolla. Kun ei selvitty. Taaskaan. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä aavistelin, että Valo ei ole ihan ok, koska heräsi kohtailemaan ja huutamaan kurkku suorana kolmeksi tunniksi. Tällaista voi kyllä tapahtua muuten vaankin, joten lähdimme maanantaiaamuna univajeisina "iloisesti" kohti uutta arkiviikkoa. Kuskasin Valon päiväkotiin ja suuntasin töihin. Ehdin olla töissä 20 minuuttia kun puhelin soi, tulos: lapsesi huutaa kurkku suorana ja hänelle nousee kuume, hakisitko pois. No hienoa, pieni briiffaus työkavereille työtehtävieni hoidosta ja takaisin samaa reittiä, jota olin juuri tullut.
Tiistai oli jo parempi päivä. Ruokaa ja juomaa meni alas. Ei ehkä normaaliin tapaan, mutta meni. Kuumekin oli laskusuunnassa. Arvelin, että keskiviikosta voisi tulla se kuumeeton päivä ja pääsisin torstaiksi töihin. Keskiviikko sujuikin iltapäivään asti ihan hyvin. Kunnes kuume nousi taas korkeuksiin ja parku alkoi. No, ei siinä mitään, soitin torstaiaamuna töihin: "lälläslää, en ookkaan tulossa".
Työnantajan tarjoamat kolme sairaslomapäivää ilman saikkutodistusta oli käytetty, joten torstaina piti suunnata terveyskeskukseen. Jossa lääkäri hoki Valoa tutkiessaan "hyvä tyttö, hyvä tyttö." Diagnooseina lievähkö korvatulehdus ja silmätulehdus. Ja - tottakai - lähete Lastenklinikalle tsekattavaksi keuhkokuumeen varalta. Ei sillä, että Valolla olisi ollut hälyttäviä keuhkokuumeen merkkejä. Keuhkot kyllä rohisivat, kuten tyyliin aina, mutta saturaatioarvot olivat hyvät ja Valon vointi kohtuullinen. Koska Valo kuitenkin sattuu olemaan vaikeasti monivammainen, haluavat terveyskeskuslääkärit j-o-k-a h-e-m-m-e-t-i-n k-e-r-t-a laittaa lähetteen klinikan päivystykseen keuhkokuvia varten. No, ei vara venettä kaada, vai mitä.
Paitsi että on kohtuullisen turhauttavaa istua tuntikausia päivystyksessä pöpöjä keräämässä vain jotta päivystävä lääkäri voi ihmetellä miksi olemme siellä. Tälläkään kertaa lääkäri ei nähnyt edes tarvetta keuhkokuvien ottoon. Pääsimme neljän tunnin päivystyskökkimisen jälkeen kotiin lepäämään. Kaikkiaan sairaslomatodistuksen hakemiseen kului kuusi tuntia. Toki saimme antibioottireseptin mukaan korvatulehdukseen, joten reissua ei voi ihan hukkaan heitetyksi sanoa. En voi silti välttyä ajattelemasta, että olisi hienoa, jos meillä olisi terveyskeskuskäyntejä varten aina sama lääkäri, joka tuntisi Valon ja olisi nähnyt tarpeeksi vaikeasti vammaisia potilaita osatakseen arvioida tämän tilan oikein.
Jospa antibiootti purisi ja Valon vointi tasaantuisi viikonloppuna. Saataisiin se yksi kuumeeton päivä. Ja suunnattaisiin maanantaina iloisesti kohti arkea.
Onko teillä asuinpaikkakunnalla kehitysvammapalveluita sairaalalla? Meidät lähetettiin neurologian poliklinikalta suoraan asiakkaiksi sinne, jotta olisi olemassa lääkäri, joka tuntee meidän lapsemme tarinan eikä tarvitsisi lähteä päivystyksen kautta joka asiassa käyttämään, kun siellä juuri tulee niitä "turhia" tutkimuksia, kun ei tunneta tapausta.
VastaaPoistaJaksamisia teille kovasti ja toivottavasti tulehdukset paranevat piakkoin :)
Sairaalan yhteydessä ei ole erikseen kehitysvammapalveluita. Toki meillä on kuntouttavana tahona kehitysvammapoliklinikka, mutta se on Helsingin kaupungin alainen. En sitten tiedä, onko yhteydessä HUS:iin. En ole ainakaan tietoinen, että sinne voisi mennä sairastapauksissa, mutta voihan asian vielä tarkastaa.
PoistaVoi. Toivottavasti saat ymmärrystä myös työpaikallasi. Hyvää vointia Valolle.
VastaaPoistaMarsa
No, sairasteluiden myötä se ymmärrys testataan... :)
PoistaMe ollaan menty erityislapsen kanssa suoraan yksityiselle (otettiin vakuutus ennen vauvan syntymää), jossa on aina sama lääkäri. 150e menee joka vuosi omasta pussista sairasteluun (omavastuu). Tämä on tuntuu oman jaksamisen kannalta hyvältä; välttyy jonottamiselta ja vakuutusmaksu tulee takaisin melkein jo pelkistä lääkkeistä. Voimia!
VastaaPoistaVaan kun meillä ei oo sitä vakuutusta eikä Valo sellaista enää varmaankaan saisi. Muutoin vaihtoehto kyllä houkuttelisi...
PoistaMe saatiin aikanaan TYKS:ssä lupa tulla kuumeisen lapsen kanssa aina suoraan sairaalan lastenpäivystykseen, kun terkkarista lähettivät aiemmin toistuvista munuaisallastulehduksista kärsineen lapsen aina kuitenkin sinne "varmuuden vuoksi", vaikkei mitään selkeästi virtsatieinfektioon viittaavaa olisi havaittukaan. Toimi meillä ihan hyvin, kun lapsen potilastiedot löytyivät sairaalan tietojärjestelmästä ja varmaan lapsi alkoi muutenkin tulla päivystyksen henkilökunnalle tutuksi. Pääkaupunkiseudulla tietysti voi olla eri juttu, kun yksiköt ja hoidettava väestö ovat suurempia, mutta toivottavasti saisitte neuvoteltua jonkun ratkaisun, jonka avulla pääsisitte nopeasti Valon asiat tuntevan lääkärin hoitoon.
VastaaPoistaVoihan tätäkin yrittää kysyä. Minä kyllä muistan aina mainita päivystyksessä, että taas tultiin terveyskeskuksen toivomuksesta... :)
PoistaSairastelut ovat alkaneet tänä syksynä kauhean aikaisin, vai onko mulla vain väärä muisikuva edellisistä vuosista.. Paljon on jo kaikenmaailman pöpöjä, kuumetta ja noroa, ja sitten yrittää miettiä parasta keinoa välttyä noilta. Tervehtymistä Valolle, että pääsette taas kiinni normaaliin arkirytmiin.
VastaaPoistaMinunkin mielestäni räkäshow lähti pyörimään heti elokuussa. No, toivottavasti selvitään syksy tällä yhdellä taudilla.
PoistaVoi, jos edes sairaalassa olisi sama lääkäri, mutta ei. Jos siellä vaikka joutuu viikonkin olemaan, hyvässä lykyssä näkee kaksi kertaa saman lääkärin. Yleensä ei.
VastaaPoistaEi voi olla millään mittapuulla järkevää, että yhtä potilasta käy ihmettelemässä kymmenen eri lääkäriä. Luetaan kymmeneen kertaan potilasasiakirjat, tehdään samat perustutkimukset kymmeneen kertaan - ja saadaan mahdollisesti jopa 10 eri mielipidettäkin siitä, mikä vaivaa ja miten sitä hoidetaan.
Ei voi olla järkeä ja kaikki tietää sen, mutta silti systeemiä ei saada muuttumaan. Epäilemättä on niin paljon säädöksiä ja pykäliä, että tällainen ei voi olla mahdollista. ..
Poistatoivottavasti siellä voidaan jo paremmin. Meillä on selkeästi vuorot, kun oltiin edellisenä lauantaina S:n kanssa siellä klinikalla notkumassa. Ja nyt tyyppi on taas kipeänä. No, viikon ehti olla päiväkodissa, kai sekin on jonkinlainen hyväksyttävä saavutus. Ja ei se yksityiselläkään käynti aina auta; kyllä on sitäkin kautta lähdetty milloin mihinkin päivystykseen. Tsemppiä uuteen viikkoon! : Mari
VastaaPoistaVoi kurjuus! Toivottavasti S ei vetäise mitään tautikierrettä tähän syksyyn... :/ Työelämän ja sairastelevan lapsen yhdistäminen on aika mielenkiintoista puuhaa ja kokoajan saa olla syyllinen olo jostain - joko siitä, että jättää kaverit pulaan tai siitä, että vie puolikuntoisen lapsen päikkyyn..
PoistaMinun mielestäni voisit kommentteihin yrittää vastata hieman ystävällisemmin. Tykkään lukea blogiasi, mutta tässäkin on osa vastauksista sellaisia kuin yrittäisit omaa pahaa oloa vierittää muille. Erityislapsen vanhempana on rankkaa, mutta silti tylyt vastaukset eivät ole oikeutettuja.
VastaaPoistaherneprinsessakin näköjään päätynyt lukijoiden joukkoon. kommentistasi päätellen et erityislapsen vanhemmuudesta mitään tiedä. tämän blogin tarkoitus mielestäni on nimenomaa jakaa tunteita, iloa, surua, onnea, väsymystä, toivottomuutta, onnistumista... jne jne. blogi on monelle suuri vertaaistuen lähde. mielestäni vastauksissa ei koskaan ole ollut mitään tylyä. kannattaa siirtyä seuraamaan jotain sisustusblogia ja toivoa ettet pahoita sielä mieltäsi
PoistaAha. Ikäväkseni joudun kertoa, että minulla on kyllä erityislapsi, erityisen rakas sellainen onkin. Hernettä ei ole nenässä, enkä aio sitä työntääkään sinne edes tästä kommentista. :D Mukavaa illan jatkoa sinullekin.
PoistaHeippa!
PoistaJa kiitos kommentista sekä palautteesta. Blogiin kommentoidessa ei ole pakko olla samaa mieltä kanssani, eriävät mielipiteet rikastuttavat meidän kaikkien ajatusmaailmaa, jos sen sallimme ja otamme ne vastaan avoimin mielin! Otan myös itse vapauden olla eri mieltä kommentoijan kanssa ja tuoda oman kantani esille. Pyrin vastaamaan aina asiallisesti ja asiassa pysyen, siis henkilökohtaisuuksiin menemättä. Se, että olen eri mieltä ja perustelen oman kantani, ei siis aina tarkoita sitä, että minulla olisi paha olo tai että haluaisin jakaa sitä eteenpäin. Tietysti se ei poista subjektiivista kokemustasi asiasta. Kirjoitetut sanat ovat hankalia, koska ne ovat monitulkintaisia (face to face keskustelussa ilmeet ja eleet näkyvät, äänenpainot kuuluvat jne.) ja sanojen aiheuttamat mielikuvat riippuvat myös esim. lukijan olotilasta. Tarkoitus ei ole ketään loukata eikä olla kenellekään tyly, joten pyydän anteeksi, jos joku on näin kokenut!
Itse en kyllä ymmärrä mistä kyseinen anonyymi on mielikuvansa saanut. Minusta vastauksesi ovat asiallisia ja ystävällisiä. Ja muutenkin mahtava, avartava blogi!
PoistaMarsa
Kiitos kehuista! :)
PoistaPikaista paranemista Valolle!!
VastaaPoistaMeillä ollaan täällä kans flunssassa :( 3-4 viikkoa edellisestä lima revohkasta ja nyt iski uudelleen, kun pikkuveli sairastui ensin. Itsekin tukkoisena ja köhisevänä.
Eikä! Toivottavasti selviätte helpommalla tällä kertaa. Pikaista paranemista myös Marikalle!
PoistaHei! En tiedä olenko kommentoinut aiemmin, mutta olen ollut lukijasi jo kauan. Ihailen kovasti tapaasi kirjoittaa lämpimän realistisesti ja viiltävän rehellisesti, tiukasti ja lempeästi samalla kertaa. En tietenkään voi samastua elämääsi (ei kukaan voi kenenkään toisen...) mutta ymmärrystä blogisi on lisännyt. Lisäksi luen sitä ammatillisesta mielenkiinnosta ja yritän ottaa opikseni. Toivon voimia, iloa ja valonpilkahduksia :) ! Kiitos, että haluat jakaa palasia elämästänne meille, se on tärkeää paitsi sinulle, myös meille lukijoille, kanssaihmisille ja terveydenhuollon ammattilaisille, ehkäpä joku päättäjäkin eksyy blogiisi! T. MaijaH
VastaaPoistaKiitos Maija kommentista! Ja kehuista. On hienoa, että blogistani, joka on perustettu kuitenkin ehkä vain itsekkäästä tarpeesta järjestellä omia ajatuksiani, antaa jotain jollekulle muullekin.. :)
Poista