Pidemmän aikaa olen yrittänyt panostaa Valon leikkien rikastuttamiseen. Tuntuu, että äänivalo- ja painikelelujen aika alkaa olla jollain tapaa ohi. Valo kyllä leikkii vauvojen patterihärpäkkeillä itsekseen pandatuolissa, mutta harvemmin hän yhdessä ollessamme enää näitä leluja valitsee puuhakseen. Ne on vähän niin kuin nähty jo, tuntuu, että Valolla olisi kapasiteettia vähän haastavampaankin ajanvietteeseen.
Toki meillä on ollut kaikenlaista; vesileikkiä ja hiekkaleikkiä ja tunnustelua ja kirjojen lukemista. Mutta Valo tuntuu tällä hetkellä saavan irti myös koti- ja hoivaleikeistä. Leikitään lääkäriä. Tai syötetään ja laitetaan pehmoleluja nukkumaan. Yhdessä kokkaaminen ja muut kotipuuhat ovat Valolle myös mielekkäitä ja hän on erityisen ylpeä saadessaan kehuja niistä. Valon päivittäinen kotihomma onkin oman pöydän pyyhkiminen ruokailun jälkeen. Valo saa ruokailun jälkeen talouspaperia, jota pyörittelee pitkin pöytää. Ja ollessaan valmis hän saa paljon kehuja siitä, kuinka siististi onkaan siivonnut. Ja näyttää tämän jälkeen hyvin onnelliselta ja tyytyväiseltä itseensä. :)
Valon puheterapeutti on myös perehdyttänyt minua tänä syksynä satuleikkien maailmaan. Näön puuttuminen vaikuttaa paljon sana- ja käsitevaraston kehittymiseen ja sadut ovat hyvä keino juuri näiden asioiden kartuttamiseen. Valon puheterapeutilla on pöytäteatterisatuja, joita hän käyttää satuleikeissä hyödykseen. Lyhyitä, parin sivun satuja kuten Vaarin rukkanen tai Kettu ja korppi. Etsitään niille esinesymbolit ja ruvetaan kertomaan satua.
Esimerkiksi Vaarin rukkanen -satuun tarvitaan rukkanen ja leikkieläimiä (mielellään oikean kokoisina suhteessa toisiinsa). Sitten vain kerrotaan satu ja lapsi voi vaikka auttaa laittamaan eläimiä yksi kerrallaan rukkaseen. Voidaan konkreettisesti kokeilla kuinka lapanen alkaa täyttyä eläimistä ym. Valo pitää kovasti tällaisesta sadunkerrontamuodosta.
Toki satuja voi kertoa sosiaalishaptisestikin keholle piirtämällä. Tai sitten niitä voi leikkiä itse. Rukkanen voikin olla iso makuupussi ja lapsi voi olla yksi eläimistä, joka menee rukkaseen. Viimeisenä rukkaseen ahtautuva karhu voi olla vaikka iso ja möreä-ääninen isi. :) Hauskaa ajanvietettä ja puuhaa, vaihtelua ainaisiin äänivalolelujen pimputteluihin. Ja Valo nauttii ja saa leikeistä selkeästi irti, koska on niin tarkkaavainen niiden aikana ja valitsee niitä puuhakseen mieluusti. Suosittelen kokeilemaan!
Ohhoh ja VAU! :)
VastaaPoistaMahtavasti osallistat Valon osaksi arkeanne, vammasta huolimatta. Tuo pöydän pyyhkiminen kuulostaa hienolta :). Ihan varmasti kehujen jälkeen Valo on onnellinen ja tyytyväinen, kukapa ei kehuista tykkäisi.
Kirjoituksesi on todella avartava tälläiselle pulliaiselle, jonka kontaktit erityisihmisiin ovat ohkaisia, jopa olemattomia. Minunlaiseni ihmisen käsitys näkövammaisesta on, että ne vaan "olla möllöttävät". Anteeksi ruma ja todella typerä käsitykseni. Tuo vaarin rukkanen -satu on loistoesimerkki siitä miten myös erityinen voi oppia, tuntea ja nauttia. Avartipa omaa näkökantaani todella roimasti.
On Valon tulevaisuus mikä tahansa niin voi kyllä todella sanoa, että sinä rakastat lastasi ehdoitta ja haluat hänen elämästään parhaan mahdollisen. Vaivojasi ja itseäsi säästelemättä, niin moneen olet valmis lapsesi puolesta taipumaan. Itse kun rimpuilee ihan noiden tavispentujen kanssa ja on joskus tätä normielämää ihan täynnä niin hattua sinulle nostan ja korkealle nostan. Vaude!!
Aurinkoa syyspäiviinne! :)
t: Sari
Hienoa, että olet saanut tekstistä uusia näkökulmia. Se tekee minut iloiseksi. :)
VastaaPoistaMinä en kyllä ajattele Valon kanssa leikittyjä leikkejä välttämättä edes mitenkään vaivana, vaan ne ovat sitä kivaa yhdessä tekemistä. Itse rakastan satuja - edelleen näin aikuisenakin - ja olen niitä esikoiselle paljon lukenut (ja edelleen luen), myös Valolle haluan avata satujen ja mielikuvituksen maailmaa niissä rajoissa, kun hän pystyy näitä asioita kokemaan.
Uudenlaiset leikit ovat sitäpaitsi tervetulleita minunkin puolestani, ne äänilelujen pimputukset alkavat olla turhan tuttuja. Ja minullakin on päiväni, kun ei todellakaan kiinnosta leikkiä Valon kanssa yhtään mitään ja sekin on mielestäni ihan ok, olen antanut itselleni luvan siihen, että aina ei tarvitse jaksaa eikä kiinnostaa.
Aurinkoa ja iloista syksyä myös sinulle! :)
Löysin Blogiisi Niinan vinkin kautta ja olen kahlannut tätä nyt jo useita tunteja - olet mahtavan taitava kirjottaja ja upeaa että jaat elämäänne meille muillekin, kiitos siitä!
VastaaPoistaInnostit minua jo tänään leikkimään erityisen Elsani kanssa nukkeleikkiä hänen omien taitojensa mukaisesti =)
Hienoa, että blogistani rriittää vertaistukea ja vinkkejä sinulle. Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja perheellesi, Elwiira! :) Ja tervetuloa uudestaan lukemaan juttuja. :)
VastaaPoistaHei! Tuttavani linkitti blogisi Facebookiin ja viime yö menikin sitä kahlatessa, en meinannut millään malttaa mennä nukkumaan. Olet taitava kirjoittaja ja alusta asti tekstiesi läpi paistanut riipaiseva rehellisyys teki syvän, syvän vaikutuksen! Blogisi on todella arvokas apu varmasti itsellesi, mutta myös monille vertaistuen tarpeessa oleville ja niille ihmisille, jotka järjestelmään osallistuvat siellä "toisella puolella" -alan ammattilaisena.
VastaaPoistaOpiskelen itse puheterapeutiksi ja vaikka opinnot ovat vasta alkupuolella, minulle on alusta asti ollut selvää, että haluan valmistuttuani työskennellä vammaisten parissa. On äärimmäisen arvokasta kuulla, miten vanhemmat/ huoltajat sairaanhoitojärjestelmämme kokevat! Niin positiiviset kuin negatiivisetkin kokemuksesi olen lukenut huolella läpi pohtien, mitä itse kukin meistä voisi tehdä asioiden parantamiseksi. Käsitykseni mukaan vanhempien ääntä ei huomioida kuntoutuksessa tarpeeksi, vaikka he varmasti ovat lastensa suhteen parhaita asiantuntijoita. Siksi on todella avartavaa kuulla näin aitoja ja kaunistelemattomia ajatuksia järjestelmästä -kehittämisen varaa kun tuntuisi olevan paljon ja kehittäminen ei onnistu muuten, kuin avoimuuden kautta. Olet kirjoituksillasi antanut hyödyllisiä työkaluja tulevaan monelle ihmisryhmälle! Olen pahoillani siitä, että olette joutuneet järjestelmän heikkouksia näkemään niin paljon, mutta iloinen siitä, että juuri sinä olet uskaltanut avata suusi.
Kiitos siis rehellisyydestäsi ja siitä, että olet jaksanut ajatuksistasi kirjoittaa julkisesti. Äänesi on tärkeä ja voi vaikuttaa yllättävälläkin tavalla vammaispalvelujen kehittämiseen. Vaikka kliseiseltä saattaa kuulostaakin, olette yhdessä Valon ja muun perheen kanssa epäilemättä tekemässä maailmastamme parempaa paikkaa elää. Kiitos!
Mukavaa syystalvea (tai niin mukavaa, kuin se voi olla) koko perheelle!:)
-Elsi T.