Valon vointi on edelleen kiikun kaakun. Jonkin aikaa jo näytti siltä että helpotti, mutta tämä päivä oli taas erityisen vaikea. Ei tullut uni, ei maistunut ruoka ja lopulta sitten huudettiin. Mieti siinä nyt sitten, johtuuko huuto siitä, että toisella on joku paikka kipeänä, vai vaan siitä, että väsyttää ja nälättää. Valo kyllä söi iltaruuan hyvällä ruokahalulla, mutta alkoi parkumaan kun annoin lääkkeitä ja oksensi sitten kaiken ulos kun limaa valui itkemisen seurauksena liikaa kurkkuun. Huokaus. Ehkä sitä on taas lähdettävä arpomaan terveyskeskukseen huomenna...
Alan jo pelätä jotain kulminaatiopistettä, taitetta, jossa kaikki muuttuu entistä huonommaksi ennen käännettä parempaan. Ei mitään vaikeita jälkitauteja, pliis!
Harmittaa, kun kaikki treenaamiset ovat Valon sairastelun myötä ihan sekaisin. Kuntoutuksen merkityksen huomaa nopeasti kun sitä ei ole. Valon kroppa menee jumiin, vartalonhallinta huononee, syöminen takkuaa... Meillä on valtava kasa juttuja, joita pitäisi tehdä päivittäin; venytyksiä, suujumppaa, vibraamisia... Pitäisi seisoa seisomatelineessä (luuston ja sisäelinten oikean kehityksen turvaamiseksi), käyttää polvitukia (passiiviseen venytykseen + paremman istuma-asennon löytämiseen), tehdä pureskeluharjoituksia, harjoitella istumista, käsien käyttöä, kommunikaationappien kanssa toimimista jne.jne.jne.
En koe Valon "treenaamista" taakkana, sillä kaikki jutut nivoutuvat hyvin meidän arkipäivään. Valo saa itse valita tekemisensä ja lelunsa vaihtoehdoista ja leikkien sallimissa puitteissa sitten harjoitellaan puheterapeutin ja fysioterapeutin suositusten mukaisia juttuja. Lapsen kanssa, joka ei osaa oikein tehdä mitään itse, on suorastaan helpottavaa, että on asioita, joita täytyy tehdä ja jotka antavat mielekästä sisältöä arkeen.
Nyt on jo kuitenkin monta viikkoa menty kuntouttamisen suhteen matalalla profiililla. Levyhylly alkaa olla jo läpikoluttu (ja voin kertoa, että meidän levykokoelma ei ole aivan pieni). Kunpa Valo pian paranisi kunnolla. Tietenkään ei ole pahitteeksi silloin tällöin höllentää otetta ja hiljentää arkea, minulle se tekee oikein hyvää, mutta kun vastineeksi saa sairaan ja kiukkuisen lapsen, niin ei se arki varsinaisesti helpotakkaan.
Ensi yöksi toivon unia, jotka eivät katkea aikaiseen aamukonserttiin kuuden tienoilla.
Oi, toivottavasti saitte nukuttua koko sakki?
VastaaPoistaEt ole vielä siihen flixotideen käynyt mistään reseptiä vaatimassa? On meinaan jo aika pitkittynyt tuo Valon flunssa...
Höllentäminen on varmasti tervetullutta, mutta ei sen hinta saa tuollainen olla. Ja usko vaan, Valolla on niin hyvä "pohjakunto", että sitten kun hän tervehtyy, niin äkkiä pääsette treenamisen rytmiin ja ette enää muistakaan koko sairastamista. Niin ja älä edes ajattele, että vielä huonommaksi menee ennen parantumista - ei mene, ei saa mennä!
Muuta en taaskaan osaa sanoa kuin voimia ja enkeleitä lähettää! <3 Tiedän, ettei sinua yhtään lohduta kun sanon, että tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta sanon kuitenkin. Voin niin jakaa epätoivosi... Halaus!
No eihän me saatu, nukuttua siis. Valo oksenteli limaa tunnin välein koko yön. Kuumekin nousi. Tänään kävimme lääkärissä, tulos: ei flixotidea, vaan uusi ab-kuuri. Tämän päivän Valo on enimmäkseen nukkunut. Jospa tässä olisi käänne parempaan ja nukkuminen auttaisi tervehtymään!
PoistaTotta, että ei saa maalailla liikaa piruja seinille. Pitää ajatella positiivisesti. Alkaahan tässä väkisinkin tulla aika epätoivoinen olo, kun kohta kuukausi on mennyt "kevätflunssassa". Mutta jostain löytyy aina vielä vähän uskoa siihen, että huominen on taas parempi päivä.
Voihan ab! Mihin se määrättiin? Eihän se suinkaan limaa poista... Voisinpa jotenkin auttaa? Ja uni paras lääke on! Tänään ON paljon parempi päivä - pakko olla! Tuli kyllä sekin mieleeni, etteihän voi olla allergista? Me kamppailtiin "kevätflunssien" kourissa useana vuonna, ennenkuin älysimme, että allergiaahan se on...
PoistaVoimia edelleen!
Ab tuli siihen korvatulehdukseen taas. Keuhkot voi tilanteeseen nähden hyvin. Vaan kipeä on Valo edelleen... Itse alan kallistua myös allergian suuntaan, sillä nokkosihottuma seuraa sitkeästi mukana. Välillä ei saa edes koskea, kun iho on niin arka. Täytyy tänään soitella allergiapolille, meillä on sinne lähete jonossa, jospa saataisiin aikakin. Tosin osaako ne auttaa, mene ja tiedä...
Poista