Sitkeydestä

Ei vissiin olisi kannattanut avata sanaista arkkuaan kevätflunssien helppoudesta, sillä tämä tuntuu olevan varsin sitkeää lajia. Me on koko perhe köhitty ja niistetty yhdessä, mies on ollut koko alkuviikon sairaslomalla ja kävi tänään aamupäivällä työterveyslääkärillä hakemassa sitä lisää. Valon vointi alkoi olla jo paranemaan päin, mutta viime yönä nousi kuume ja tänään edessä oli lääkärireissu. Korvatulehdushan se siellä kiusoitteli ja nyt menee antibioottia napaan.
 Lääkärireissu oli hiukan hämmentävä. Lääkäri tutki kyllä Valon ihan ok ja teki diagnoosinsa, mutta kuunteli samalla Valon jokeltelua ja kysyi minulta huolestuneena: "Onko lapsella ollut aikaisemmin korvatulehduksia? Onko hänen puheenkehityksensä jäljessä?" Vähän oli vaikeaa suhtautua tuohon kysymykseen, minä jotenkin aina oletan, että ne kehitysvammadiagnoosit sun muut näkyvät sieltä koneelta. No, joo, onhan se puheenkehitys vähän jäljessä... Mitäs sitä kaartelemaan. ;)
Jostain syystä äidin ja vaimon rooli on flunssaisenakin pitää arki kasassa, joten itse en ole ehtinyt paljon lepäilemään. Öisin olen nukkunut kuin tukki, milloin vain Valo on antanut siihen tilaisuuden. Viime yö meni huutokonserttia kuunnellessa ja sen huomaa kropassa tänään... En ole vissiin minäkään enää ihan nuori. :)

Jos flunssa on sitkeä, niin on tämä äitikin. Ja vappuaattona se palkittiin kun sain päiväkodin johtajalta soiton, jossa oli vihdoin toivottu sisältö! Valo sai paikan monivammaisten ryhmästä ja saa aloittaa juuri silloin kuin haluaa, loppuvuodesta siis. Loppuviimein olimme johtajan kanssa samaa mieltä siitä, että myös erityislapsella on oikeus aloittaa päivähoito muulloinkin kuin elo-syyskuussa, ilmeisesti suurin ongelma oli saada päivähoidon linjauksista ja kukkaronnyöreistä vastaavat ihmiset uskomaan sama.
Valolle on nyt räätälöity paikka niin, että ryhmässä on yksi lapsi, joka on siirtymässä integroituun erityisryhmään (siis hieman kevyempään tukimuotoon) ja tämä lapsi siirtyy integroituun ryhmään vasta, kun Valo aloittaa päivähoidon. Näin paikka ei jää missään vaiheessa tyhjäksi eikä kenenkään tarvitse osoitella tehottomuuspalkkeja tietokoneen näyttöruudulta. Olen todella iloinen, että tällainen järjestely pystyttiin tekemään. Ja ennen kaikkea kiitollinen tälle lapselle ja hänen vanhemmilleen järjestelyn mahdollistamisesta. Kiitos!
Ei ollut kivaa olla hankala, mutta kumma kyllä paikka saatiin järjestymään, kun tarpeeksi hannasi vastaan. Valo olisi varmasti sijoitettu ihan muulla tavalla, jos en olisi asiaan puuttunut. Helpotus on suuri ja vihdoinkin voin olla hieman levollisemmin mielin töihin paluun suhteen. Enää haasteena on saada Valo ymmärtämään, että päiväkoti on kiva paikka. :) Uskon kyllä, että Valo viihtyy päiväkodissa, kunhan ensin tottuu siihen. Se, kuinka pitkään tottumiseen menee, on tietysti asia erikseen...