perjantai 19. heinäkuuta 2013

Reissussa

Pyörähdimme Valon kanssa Länsi-Suomessa, emäntämme mukaan "vihamielisessä kalastajakylässä". ;) Se oli Valon ensimmäinen yökyläilykerta, jos mukaan ei lasketa sairaalassa vietettyjä öitä. Ja niitähän ei lasketa, koska ne eivät ole mitään kyläilyä.

Kolmen ja puolen tunnin bussimatkat per suunta jännittivät aikalailla, mutta Valo suoriutui sekä meno- että paluumatkasta loistavin arvosanoin. Hän köllötteli sylissäni tyytyväisenä ja molemmilla kerroilla ikävystyminen alkoi vasta viimeisen puolen tunnin kohdalla. Syöminen ja päiväunetkin onnistuivat hyvin tilan puutteesta huolimatta.

Uskaltauduimme reissuun kevyin kantaumuksin, Valo kulki rintarepussa ja roinatkin mahtuivat muutamaan kevyeen kassiin. Syynä oli se, että vastassa meitä odotti erityislapsiperhe apuvälineineen. Oli ihan mahtavaa kyläillä paikassa, jossa kaikki oli valmiina ja saimme myös kokeilla uusia apuvälineitä ja miettiä, mitkä sopisivat meidän kotiin.

Olin yllättynyt siitä, miten hyvin Valo viihtyi uudessa, vieraassa paikassa. Hän ei tuntunut erityisesti jännittävän mitään, mutta ehkä syynä oli välitön ilmapiiri, joka viesti, ettei mitään jännitettävää ollut. Isäntäperhe osasi ottaa hänet vastaan juuri sellaisena kuin hän on.
Valo, joka yleensä reagoi liikaan jännitykseen laittamalla silmät kiinni ja sulkeutumalla sisäänpäin, ei nukkunut tavallista enempää ja tuntui muutenkin lähinnä nauttivan uusista leluista ja kodin rauhallisesta ilmapiiristä. Hän jopa nukahti illalla itsekseen vieraaseen sänkyyn sekä jutteli ja touhusi normaaliin malliin.
Ainoastaan yö sujui kehnonlaisesti, isompia kohtauksia taisi yöunien aikana olla peräti viisi. Vaikea arvioida, laukesiko päivän jännitys sitten vasta yölliseen kohtailuun vai olisiko samoin ollut kotonakin.

Oli kerta kaikkisen helppoa kyläillä paikassa, jossa ilmapiiri ei muuttunut vaivautuneeksi Valon säpsähdellessä tai kun rupesin kasaamaan iltalääkkeitä pöydälle. Oli helppoa jutella ja verrata kokemuksia, kun kumpikin osapuoli tiesi ja tunsi juteltavan aiheen ilman puolen tunnin alustusta. Tietysti on niinkin, että joidenkin ihmisten kanssa sitä vain kerta kaikkiaan tulee toimeen ja juttuun ihan tuosta noin vaan. Joka tapauksessa vertaistuki on voittamatonta! Palasin reissusta virkistyneenä ja uusin voimin. Lähtisin koska tahansa uudestaan!

7 kommenttia:

  1. Hienoa lukea,toivottavasti akut edes vähän lepäsi! Muistan ihan iholla miten olin itse herkillä ja varpaillani epin kanssa,kurja "sairaus" mutta kaikesta huolimatta, Aurinkoista kesän jatkoa! T.Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain reissusta yllättävän paljon voimaa jatkaa arkea eteenpäin. Uskon, että se kantaa pitkälle, vaikka epäilemättä arjessa tulee päivittäin vastaan niitä vaikeitakin hetkiä. Ei niistä pääse eroon.
      Epi hallitsee kyllä koko perheen elämää ihan liikaa, mutta minkäs teet... Itse yritän rohkeasti mennä ja kokeilla Valon kanssa siitä huolimatta, mutta onhan Valon vointi pakko ottaa huomioon aina ja kaikkialla.

      Aurinkoista loppukesää myös sinulle!

      Poista
  2. Heippa,

    olen niin piintynyt Facebookin käyttäjä, että etsin heti "tykkää" painiketta - turhaan :D.
    Olipa todella kiva lukea, että matka sujui hyvin. Olet aika sissi, kun lähdet erityislapsen kanssa noin pitkään matkaan bussilla! Minä aavistuksen välttelen julkisia, vaikka lapseni ovat "normaaleja".

    Varmasti saitte reissusta hyvän mielen :).

    Hirmuisesti aurinkoa päivinne!!

    t: Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kai tänne jonkinmoisen tykkäys-nappulankin saisi järjestettyä, mutta en jaksa kaikkia härpäkkeitä. :) Siksi blogi on tällainen riisuttu malli.

      Meillähän ei ole omaa autoa, joten Valo on tottunut bussimatkaaja. Tietysti yleensä istuu bussissa omissa rattaissaan. Mutta mitäpä olisi elämä ilman haasteita! ;) Julkisilla liikkuessa paras puoli on se, että ei tarvitse pelätä eksymistä ja pystyy keskittymään siihen lapseen 100% siinä vaiheessa kun toinen ei enää jaksa matkustaa.

      Aurinkoista kesän jatkoa myös sinulle ja perheellesi!

      Poista
  3. Hienoa ettei teille jäänyt mitään traumoja matkustamisesta! :) Ja kyllä sinä aika sissi olet, kun Valon kanssa kaksin matkaan lähdit - onneksi lähdit! Ja ajattele, seuraava kerta on jo paljon helpompi!
    Helmi lähettää täältä terveisiä: hän pitää taukoamatonta polotusta tuolla taustalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me ens kerralla tullaan koko porukan voimin. :) Kyllä tästä sai paljon uskallusta lähteä muutoinkin maailmalle, tai ainakin kehä kolmosen ulkopuolelle... :)
      Helmille terkkuja!

      Poista
  4. Aivan ihanan kuuloinen vertaistukireissu :) BIG like!!

    VastaaPoista