Reissussa

Pyörähdimme Valon kanssa Länsi-Suomessa, emäntämme mukaan "vihamielisessä kalastajakylässä". ;) Se oli Valon ensimmäinen yökyläilykerta, jos mukaan ei lasketa sairaalassa vietettyjä öitä. Ja niitähän ei lasketa, koska ne eivät ole mitään kyläilyä.

Kolmen ja puolen tunnin bussimatkat per suunta jännittivät aikalailla, mutta Valo suoriutui sekä meno- että paluumatkasta loistavin arvosanoin. Hän köllötteli sylissäni tyytyväisenä ja molemmilla kerroilla ikävystyminen alkoi vasta viimeisen puolen tunnin kohdalla. Syöminen ja päiväunetkin onnistuivat hyvin tilan puutteesta huolimatta.

Uskaltauduimme reissuun kevyin kantaumuksin, Valo kulki rintarepussa ja roinatkin mahtuivat muutamaan kevyeen kassiin. Syynä oli se, että vastassa meitä odotti erityislapsiperhe apuvälineineen. Oli ihan mahtavaa kyläillä paikassa, jossa kaikki oli valmiina ja saimme myös kokeilla uusia apuvälineitä ja miettiä, mitkä sopisivat meidän kotiin.

Olin yllättynyt siitä, miten hyvin Valo viihtyi uudessa, vieraassa paikassa. Hän ei tuntunut erityisesti jännittävän mitään, mutta ehkä syynä oli välitön ilmapiiri, joka viesti, ettei mitään jännitettävää ollut. Isäntäperhe osasi ottaa hänet vastaan juuri sellaisena kuin hän on.
Valo, joka yleensä reagoi liikaan jännitykseen laittamalla silmät kiinni ja sulkeutumalla sisäänpäin, ei nukkunut tavallista enempää ja tuntui muutenkin lähinnä nauttivan uusista leluista ja kodin rauhallisesta ilmapiiristä. Hän jopa nukahti illalla itsekseen vieraaseen sänkyyn sekä jutteli ja touhusi normaaliin malliin.
Ainoastaan yö sujui kehnonlaisesti, isompia kohtauksia taisi yöunien aikana olla peräti viisi. Vaikea arvioida, laukesiko päivän jännitys sitten vasta yölliseen kohtailuun vai olisiko samoin ollut kotonakin.

Oli kerta kaikkisen helppoa kyläillä paikassa, jossa ilmapiiri ei muuttunut vaivautuneeksi Valon säpsähdellessä tai kun rupesin kasaamaan iltalääkkeitä pöydälle. Oli helppoa jutella ja verrata kokemuksia, kun kumpikin osapuoli tiesi ja tunsi juteltavan aiheen ilman puolen tunnin alustusta. Tietysti on niinkin, että joidenkin ihmisten kanssa sitä vain kerta kaikkiaan tulee toimeen ja juttuun ihan tuosta noin vaan. Joka tapauksessa vertaistuki on voittamatonta! Palasin reissusta virkistyneenä ja uusin voimin. Lähtisin koska tahansa uudestaan!