Oikeus leikkiin

Hyvää lapsen oikeuksien päivää! Tänä vuonna päivä viettää 25-vuotisjuhlia ja sen kunniaksi koko viikko on ollut lapsen oikeuksien viikko. Teemana on lapsen oikeus leikkiin.

Leikki on jännittävä asia. Lapsen työtä, niin kuin puhki hoettu sanonta kuuluu. Se on lapselle luontainen tapa oppia kaikkea sitä, mitä hän tarvitsee: hieno- ja karkeamotorisia taitoja, sosiaalisia taitoja ja kehittää kieltä sekä laajentaa sanavarastoa. Leikissä tarvitaan mielikuvitusta, kaiken luovuuden pohjaa! Lyhyesti ja ytimekkäästi: leikkiminen kehittää aivoja. Aikuiselle, joka uskaltautuu heittäytymään mukaan lapsen leikkiin, leikki avaa oven lapsen kokemusmaailmaan.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa turvataan kaikille lapsille oikeus leikkiin. Olen miettinyt Valon kohdalla ja Valon kautta paljon leikkiä ja leikkimistä. Perinteisessä suomalaisessa vaikeavammaisten lasten hoidossa ja kuntoutuksessa ei varmaan juuri uhrata ajatuksia näiden lasten oikeudelle leikkiä tai heidän leikkitaitojensa kehittämiselle. En halua käydä syyttämään, mutta sellainen näppituntuma minulla on.

Valon vierellä jo useamman vuoden matkaa taittaneena olen huomannut, että vaikeavammaisten lasten älykkyyttä aliarvioidaan usein vähän turhan runsaalla mitalla. Kun vaikkapa erityissairaanhoidon neurologien ja psykoterapeuttien (siis niiden, jotka tätä älykkyyttä virallisesti arvioivat) mielestä lapsen fyysisen ja henkisen kehityksen väliin voidaan tuosta vaan vetää yhtäsuuruusmerkki, niin mitä edes voi odottaa? Mutta, big news, valitettavasti se, että jalka tai käsi ei toimi normaalisti, ei tarkoita etteikö kohtuullisen korkeatasoista aivotoimintaa voisi olla. Se, että ihminen ei tuota itse puhetta, ei tarkoita, etteikö kohtuullisen korkeatasoista aivotoimintaa voisi olla. Ja niin edelleen. Ihminen voi näyttää hitaalta tai tyhmältä, jos sen niin haluaa muotoilla, mutta se ei välttämättä tarkoita, että hän on sitä.

Valon myötä olen tutustunut moniin perheisiin, joissa on vaikeasti vammainen lapsi. Nämä lapset ihastuttavat taidoillaan ja nokkeluudellaan lähes aina. Eivät siksi, että he satunnaisen vastaantulijan silmiin näyttäisivät taidokkailta ja nokkelilta, vaan siksi, että he kaikista vammoistaan ja elämän esteistään huolimatta löytävät keinoja kommunikoida ja osallistua. Kun tarpeeksi usein tapaa vaikeasti älyllisesti kehitysvammaisiksi luokiteltuja henkilöitä, joiden ajatuksen terävyys näyttäisi huomattavasti poikkeavan heille annetusta diagnoosista, tulee väistämättä mietittyä, kuinka paljon tällaisia ihmisiä onkaan ilman, että kukaan huomaa heidän potentiaaliaan ja antaa heille mahdollisuuden osallistua omaan elämäänsä. En sano, etteikö ole myös ihmisiä, joiden... ruumis ja sielu eivät ihan kohtaa. Tiedättekö, ihmisiä, joiden ruumis on täällä, mutta joista tulee vaikutelma, että he ovat jossain kaukana muualla, liian kaukana, kontaktin ulottumattomissa. Mutta väitän, että heitä on vaikeammaisten keskuudessa aika pieni vähemmistö.

Leikkiminen vaikeavammaisen lapsen kanssa vaatii aikuiselta herkkyyttä. Herkkyyttä seurata lapsen reaktioita ja mielialoja, herkkyyttä huomata lapsen kommunikaatio ja tarttua sekä rohkaista siihen. Se vaatii aikuiselta heittäytymistä, aikaa ja sitoutumista, keskittymistä. Tiedän, että se ei ole piip-piip-data-data-näpy-näpy-ring-ring-pälä-pälä -ihmiselle helppoa. Mielikuvitukseltaan taantuneiden aikuisten ei onneksi tarvitse keksiä leikkejä omasta päästään (oi, miten kamalan tylsiä niistä tulisi!), vaan apuna voi käyttää esimerkiksi satuleikkejä, joista syyskuussa kirjoitin. Leikittäväksi saduksi kelpaa monenmoinen, monet kansan- ja perinnesadut ovat hyviä sekä myös esimerkiksi Ulf Löfgrenin Jussi -kirjat. Minulla on satuleikkeihin liittyen menossa pieni (suuri) projektin poikanen, joten tulen valitettavasti kirjoittamaan niistä vielä lisää. :)

Valon kanssa leikitään lääkäriä ja työmiestä sekä kotia satuleikkien lisäksi. Sitä, mitä Valo kulloinkin valitsee. Välillä Valo on väsynyt, eikä halua leikkiä. Mutta silloin kun hän haluaa, hän seuraa tilannetta tarkasti ja osallistuu aktiivisesti. Uuden leikin opettaminen ja oppiminen vie aikaa ja parhaat leikkikerrat tulevatkin vasta kun leikki on tuttu. Leikkien lomassa Valo harjoittelee käsien motoriikkaa, istumatasapainon hallintaa, puhelaitteen käyttöä ja laajentaa sanavarastoaan. Mutta ennen kaikkea leikkihetki on vahvasti yhdessä koettu ja jaettu tilanne. Meillä leikitään!