Arkikuulumisia

Ensimmäinen arkiviikko sujui yllättävän leppoisasti. Valo itki vuolaasti kun toissaviikonloppuna kerroin, että kesäloma loppuu ja täytyy taas mennä töihin ja päiväkotiin. Hoitopäivät ovat kuitenkin sujuneet hyvillä mielin. Aikaiset aamuherätykset sopivat Valolle mainiosti, yrittihän hän nousta samaan aikaan koko kesäloman ajankin. :) Jokainen aamu Valo kuitenkin pettyy pahasti, kun kotona ei saa aamupalaa, vain aamulääkkeet. Kiukku on korvia vihlova. Että huomenta vaan, naapurit! :)

Jatkan edelleen kuusituntisen työpäivän tekemistä ja se helpottaa arkea. Nyt olen kokeillut työaikaa kello 8-14 ja se on tuntunut oikein hyvältä, iltapäiviin jää paljon aikaa. Ehtii hengähtää työpäivän jälkeen ja aikaa jää silti touhulle. Eikä kasaannu kaikki kotihommatkaan viikonlopulle. Eilen pääsin muutamaksi tunniksi omaishoidon lomillekin ja mukavaa oli!

Joten tänne kai kuuluu ihan hyvää. Elämä on vielä monella tapaa levällään, eikä oikein tiedä, minne tästä suuntaisi. Tuntuu kummalta, kun ei ole rutiineja. 

Oman pään selvittelyssä on päädytty siihen tulokseen, että minulla on ollut keväällä burn out. Ja eikai se loppupeleissä ole kaiken Valon kanssa koetun jälkeen ihme, että psyyke ei ihan pysy perässä. Mutta seuraavalla kerralla toivoisin kyllä, että pystyn tunnistamaan merkit aiemmin ja pysäyttämään ahdistuksen pyörivän pyörän nopeammin.
Tällä hetkellä on aika stressivapaa olo. Jotenkin sitä on käynyt niin äärimmäisen raskaan prosessin läpi (vaikka keskenhän se vielä on), että asioita katsoo jälleen kerran uusista mittakaavoista ja perspektiiveistä. Jospa sitä ihmisenäkin olisi kasvanut vähän. En sano, etteikö turhautumisen ja ahdistuksen tunteita Valoa hoitaessa tule, tottakai tulee ja niistä ei pääse eroon, mutta ehkä minulla on nyt edes vähän enemmän työkaluja käsitellä ja hallita niitä.

"Työuupumuksella on kolme erityispiirrettä: uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Lisäksi uupuneella esiintyy yleensä myös runsaasti yleisiä stressioireita.

Kokonaisvaltainen ja yleistynyt väsymys kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Väsymys ei enää hellitä vapaa-aikana normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin.

Kyynistyminen tarkoittaa, että epäilee oman työn merkitystä ja kokemus mielekkyydestä katoaa. Kyynistyminen toimii eräänlaisena puolustuskeinona mahdottomassa työtilanteessa, mutta se ei ole tahdonalainen valinta. Ihmissuhdetyössä kyynistyminen saattaa ilmetä myös suhteessa asiakkaisiin, esimerkiksi mekaanisena suhtautumisena, kun taas muissa töissä se ilmenee lähinnä suhteessa työhön ja sen merkitykseen.

Ammatillinen itsetunto koostuu siitä, että kokee pystyvänsä työhönsä. Pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemukset vähenevät työuupumuksen kehittyessä. Aikaansaaminen koetaan huonommaksi omaan aiempaan ja muiden suoritutumiseen verrattuna."

(http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681)