Tänään olin normaalin tapaan Valon kanssa aamupesulla kylpyhuoneessa. Normaaliin tapaan laskin hänet lattialle hetkeksi hakeakseni makuuhuoneesta vaatteeni. Normaaliin tapaan Valo esitti vastalauseensa. Selitin olevani poissa vain hetken ja puihkahdin makuuhuoneen vaatekaapille. Valo kiljui lujaa ja korkealta. Huikkasin vaatekaapin uumenista tulevani pian. Ärsytti taas kun ei saanut minuuttiakaan keskittyä itseensä. Sitten alkoi kuulumaan kakomista ja kurlutusta. Olin kylpyhuoneessa ennen miestäni, joka oli huomattavasti lähempänä. Valon kasvot olivat oksennuksessa. Kylpyhuoneen matto oli oksennuksessa. Oksennusta pulppusi jatkuvasti Valon suusta.
Toimintakykyni akuuteissa paniikkitilanteissa on testattu Valon toimesta useampaan kertaan. Tälläkin kertaa hätäännys ja ahdistus tulivat vasta myöhemmin, sitten kun Valo oli saatu pystyasentoon ja loppu vatsansisältö oli päätynyt syliini.
Tunsin kokonaisvaltaista epäonnistumista äitinä. Vanhemmuuden tärkein tehtävä lienee pitää lapsensa hengissä ja kuulla hänen avunpyyntönsä. Tänään en kuullut Valon pyyntöä. Vaikka jälkeenpäin ymmärsin ihan selvästi, että Valo yritti pyytää apua ennen oksennuksen tuloa. Saman äänen olen kuullut niin monta kertaa aikaisemminkin ennen kuin Valo oksentaa. Ja silti en tunnistanut sitä. Silti en mennyt apuun kun lapseni pyysi.
Nyt haluan lähettää sinulle aivan valtavan virtuaalihalauksen. Olen lukenut jokaikisen kirjoituksesi ja ollut todella liikuttunut siitä miten kauniisti ja rakastavasti kirjoitat Valosta. Olet ihan huippuäiti! Ja Valo on onnenpoika kun hänellä on sinut elämässään. Oikeasti! Tsemppiä ja hyviä hetkiä teille. Jatkan blogisi lukemista :-)
VastaaPoistaKiitos halauksesta! Se tuli tarpeeseen. :) Ja kiitos myös kehuista. Välillä tuntuu, että se, että tekee parhaansa, ei Valon kohdalla vaan kertakaikkiaan riitä. Mutta enempää ei toisaalta voi tehdä. Toisekseen tuntuu, että Valon kohdalla ne äitiyden epäonnistumisetkin on paljon isommassa mittakaavassa kuin esikoisen kanssa.
PoistaIhan kyyneleet tuli. Minäkin haluan sanoa, että Valo on maailman onnekkain lapsi, kun hänellä on sinunkaltaisesi äiti. Muista se! Voimia ja rakkautta jokaiseen päiväänne. <3
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista. <3
PoistaIloista nimipäivää Valolle!
VastaaPoistaJa äidille lohdutushalaukset! Älä syyllistä itseäsi. Sinä ehdit kuitenkin ajoissa ja ehdit jatkossakin. Sinä olet Valon paras äiti!!!
Kiitos onnentoivotuksista!
PoistaMinä todella toivon, että ehdin aina ajoissa paikalle. Mies lohdutti minua, että meninhän minä nytkin, kun Valo kutsui, en heti, mutta kuitenkin menin ja autoin Valoa. Onhan sekin tapa nähdä asia, vaikka itseä tilanteen ajatteleminen ahdistaa edelleen. Epätoivon hetkinä tuntuu, etten saa tätä lasta pysymään edes hengissä... Mutta kai sitä on pakko luottaa, että vaisto kertoo silloin kun Valo tarvitsee minua, jos en muuten ole tilanteen tasalla.
Ihanaa Valon-päivää koko teidän perheelle !
VastaaPoistaKiitos paljon! :)
PoistaKarmiva tilanne. Super-äiti oli paikalla. Iso voimahali teille! Osaan osittain kuvitella, miltä sinulta tuntuu niin itse tilanteessa kuin tilanteen jälkeenkin. Itse muistan elävästi autolla ajomme lapseni kanssa kahdestaan, kun hän alkoi haukkoa henkeä turvakaukalossa. Seuraava muistikuva tilanteesta on, että minä istuin ojan penkassa lapsi sinertävine poskineen vaatteet oksennuksessa sylissäni. Itku pääsi. Sen jälkeen meillä ei ole ajettu autoa kaksistaan.
VastaaPoistaKirjoituksesi sai myös miettimään ihmisen aisteja, oikeastaan tarkemmin nk. kuudennetta aistia. Kuudennetta aistia puhuttaessa tarkoitetaan vaistoa ja kykyä nähdä asioita ennakolta. Tätä aistia ei ole ns. virallisesti hyväksytty, koska sitä ei ole pystytty tieteellisesti todentamaan. Minä uskon aistin olemassaoloon. Löytyykö aisti kaikilta, siitä en olekaan niinkään varma. Vai onko kysymys siitä, että kaikilta aisti löytyy, mutta heillä ei ole oikeata herkkyyttä sen käyttöön?
Vaikeasti vammaisen lapsen äideiltä ja isiltä minun mielestäni vaaditaan kuudennetta aistia. Sen käyttö vaatii paljon. Itse koen, että kuudennen aistin käyttäminen vie huomion omista muista aisteistani. Ne muut aistit pitää eräällä tavalla täysin sivuuttaa. Hetkenkin herpaantuminen tai antaminen luvan muille aisteille, vie huomion kuudennelta aistilta eli lapseltani, jolla on aliherkkyyttä useammassa omassa aistissa ja joka ei pysty ilmaisemaan itseään niin monipuolisesti kuin muut.
On monia tilanteita, missä sinun kuudes aistisi on toiminut. Olet onnistunut aistimaan tilanteen jo ennakolta. Yhtäkään tämänkaltaista tilannetta ei todellakaan toivo tapahtuvan, mutta on inhimillistä että kaikki tilanteita ei näe ennakolta. Onneksi muut aistit voivat osittain paikata tilannetta.
Valolle hyvää nimipäivää!
- Liisa
Uskon, että "yliluonnolliset" aistit ovat vain turtuneet meillä luonnosta vieraantuneilla ihmisillä. Kuulo- ja näköaistit ovat niin kuormittuneet, että muilla aisteilla on vaikeaa. Itsensä kuunteleminen, hiljentyminen ja sen kautta aistien herkistyminen tuovat esiin aivan uudenlaisia tapoja aistia elämää.
VastaaPoistaMinulla ei ole yhtään epäilystä siitä, etteikö ihmisellä olisi jonkinlaista kykyä aistia, että kohta mennään pieleen, koska itse olen niin monesti herännyt esim. juuri ennen Valon epilepsiakohtausta yöllä. Tai ennen kun hän alkaa oksentamaan.
Tuokin, mitä kirjoitit siitä, että herpaantua ei saa, se on niin totta. Fokus täytyy olla jatkuvasti lapsessa, jotta pystyy reagoimaan. Sivuteille herpaantuminen ei ole sallittua ja sehän se kai niin raskasta tässä koko hommassa onkin. Jatkuva valvominen.
Kiitos nimpparionnitteluista ja voimahalaus sinulle! <3
täältäkin myöhästyneet nimpparionnittelut Valolle! Se tekee meistä vain inhimillisiä, kun mennään välillä siitä mistä aita on matalin, ja ei ehkä pientä hetkeä muisteta kuunnella lasta. Halaus! : Mari
VastaaPoistaTuossakin tilanteessa - nyt kun katson sitä vähän kauempaa - olin vain niin kerta kaikkisen väsynyt ja tympääntynyt omaan arkeeni ja rooliini siinä, että en kuullut lastani. Terve muistutus siitä, kuinka tärkeää omastakin hyvinvoinnista on huolehtia, jotta pystyy huolehtimaan muiden hyvinvoinnista. Tietenkin sitä toivoisi, että virheitä voisi tehdä vähän pienemmissä asioissa kuin niissä, joissa lapsen henki on kyseessä...
Poista